Moikka ! Minä alun alkaen kerroin kaikille tutuille ja ystävilleni sekä työkaveireille myös työnantajalle että sairastan syöpää,en halunnut piilotella asiaa alkuunkaan ja kerroin myös että molelmat rinnat poistetaan,työkaverit(pojat) kyselevät vointiani ja kuulumisia,se minust on mukavaa,vaikka pojat ovat minusta paljon nuorempia,kyllä ne huolehtia osaa tämmöisestä mummostakin(hahah).Kumppanin ja tyttöni kanssa voin jutella kaikesta tähän sairauteen liittyvästä asioista ,surut ja murheet myös vihat+ itkut, joskus tuntuu että he huoleehtivatkin joskus liiankin paljon minusta,mut hyväähän he tarkoittaa vain. Moni on mulle sanonnut,et mitenkä minä oon niin iloinen,NO ei minua voi sairaus muuttaa,olen sama ihminen edeleenkin ennenkuin sairastuin ,se ehkä on monelle että kun sairastut niin sinun täytyisi olla apea,etkä saisi nauraa tai hymyillä!!HALLELUUJAA!!( miettisivät vähän).Et tämmösiä kokemuksia omalta kohdaltani,mitä on tullut vastaa.
T.pave65