Itse sain kuulla rintasyövästäni heinäkuun lopussa 2015, pari päivää tiedosta lähdin lomalke turkkiin mieheni kanssa. Kerroin heti pomolleni ja työkavereille sairaudestani, koska en halunnut mitää seläntakana kyräiyy miksi en palaakaa kesäloman jälkeen töihin .turkissa olin väsynyt ja tieto syövästä vei lomafiilikset. Kun palasimme suomeen alkoi heti sytohoito ja tieto jota odotin onko syöpä levinnyt mihinkään kerrottiin ja sain hyvät uutiset että ei ole levinnyt. Minulla on 3 poikaa, iät 17, 14 ja 7. He ottivat sairauteni suhthyvin, keskimmäinen huonoiten koska kaverinsa äiti kuoli syöpään muutama vuosi sitten, ja kaljupääni ihmetyttää nuorimmaistani . Raskaimmin tän kaiken ottaa äitini, hän juttelee kokoajan messengerin kautta ja kyselee oonko väsynyt ym… Ystävät on pysyneet rinnallani ja käyvät kylässä tai vointini mukaa itsekin käyn tai käymme syömässä ym. Olen kuullut että oon positiivinen ihminen, ja että selviin sen avulla voittajana. Joo, olen ottanut asenteen tähän että päivä kerrallaan ja uskoen että joku päivä tää kaikki jää taakse! Se mitä tulevaisuudelta odotan että olen terve, pääsen töihin ja hiukset kasvaa takas ?