Se on vaa kummaa kun ihminen jolla on jo jotain, saa vaa lisää taakkaa harteilleen, itsekin möyrinyt aikanaa suossa ja luulin sieltä nousseeni niin eikös syöpä iskenyt.. Kuukausi sitten hautasimme isän äidin, joka oli meille isästä muistuttava , tuntuu kuin se side olisi katkennut, vain me serkukset toivottavasti pidämme yhteyttä ja muistoja yllä…isää edelleen myös kova ikävä ? ihmiset usein toivottelee voimia ja jaksamista, mutta välillä tuntuu mistä sitä voimaa ja jaksamista?? Eipä täs muuta voi kuin elää päivän kerrallaan ja koittaa jostain sitä voimaa ammentaa, mulla on lapset ja äiti ja sisarukset ja niiden lapset, on ystäviäkin, ja monesta heistä huomannut kuka on aito ja kuka ei… Tän syövän aikana omakin ajatusmaailma ja arvot on muuttuneet.. Ei jaksa pienistä asioista turhaa stressaa! Joo, tän CEF hoidon aikana oon voinut paremmin, huonoo oloo ottanut primperania . Yöunet jotenkii huonoja vaa, tuntuu leposyke jyskyttävän leväteskin. Mutta näillä mennään, toivoen parasta ?