Hei kaikki!
Olen 53-v. uusmaalainen sinkku, mökön löysin rinnasta marraskuussa 2015. Ultraäänet, mammografiat ja muut antoivat viitettä, että olisi ihan paikallinen. Niinpä sitten osaleikkaus tehtiin joulukuussa, mutta patologi löysi lisää juuri leikkuupinnalta. Nyt sitten aloitettiin sytostattihoidot ja tulossa rinnan kokopoisto keväämmällä plus uuden rakentaminen samaan syssyyn. Mahdollista tulevaa sädehoitoa vielä mietitään.
Viikko sitten oli eka systostaattihoito. Kortisonit sai ihan ylikierroksille, nukuin 2-4 tuntia per yö, mutta ei ollu kipuja ja töissä olin ihan. Nyt viikonloppu olikin aivan kamalaa närästystä ja luu&nivel-kipuja; onneksi oli sattumoisin vapaapäiviä monta peräkkäin. Olen käyny joka päivä ihan lyhyellä 45 min lenkillä, tekee hyvää kunhan on tarpeeksi vaatteitta tuonne paukkupoakkaseen. Nukun kun nukuttaa, luen kirjoja ja mietin kaikkea. Ruoka on periaatteessa maistunut, mutta kun tykkään mausteisesta ruoasta, niin vatsahapot on eri mieltä!
Kun ei ole omaa perhettä, niin onneksi on muutama rakas ystävä, jotka kyselee kuulumisia ja tarjoaa apuaan, ja veljet ja heidän perheet tukevat (vaikkakin matkan päässä). Oma äiti on todella huonossa kunnossa, ja joutunee nyt hoitokotiin, kun ei todellakaan pärjää yksin, vaikka kodinhoito kay 2 kertaa päivässä luonaan. Tunnen vähän huonoa omatuntoa, etten voi olla auttamassa, mutta hänellä on omat sisaruksensa apuna. Minun pitää nyt hoitaa itseni kuntoon. – Mies, jota olen silloin tällöin tapaillut, on kummasti kovin kiireinen ollut viime aikoina, eikä luvatuista kokkailuista ja koti-illoista ole ollut sittemmin hajuakaan. Sairauteni on kuulemma niin kova paikka hänelle… voi kyynel.
Odotan suht positiivisella mielellä parantumista, mutta kyllä tässä taitaa vielä kovat paikat olla edessä! Töissä haluaisin olla mahdollisimman pitkään, huomenna on tarkoitus mennä.