Täällä ei olekaan hetkeen tähän ketjuun enää kommentoitu.
Oma syöpäni selvisi marraskuun 2015 puolessa välissä. Leikattiin 10.12. oikea rinta kokonaan ja minulla oli jo tuossa vaiheessa selvillä, että myös kainalon imusolmukkeissa oli syöpää, joten kainalorasva poistettiin samalla. Lopputulos oli gradus 3 arhäkkä, triplanegatiivinen kasvain ja kainalon 26 imusolmukkeesta 17 oli syöpää. Pienoinen helpotus tässä kohtaa oli, että minulle oli tehty vartalon TT jo ennen leikkausta ja se oli ”puhdas”.
Sytostaatit aloitettiin 10.1. perus doketakseli hoito ja kotiin vielä kahden viikon ajan sytostaatteja tablettimuodossa. Suht pienillä sivuoireilla on hoito mennyt. Mutta verikokeissa syöpämarkkerit ovat olleet koholla ja kun ne eivät olleet ensimmäisen hoidon jälkeen laskeneet sain lähetteen uuteen TT-kuvaan. Täytyy sanoa, että suhteellisen huono uutinen, ja nyt pelottaa syövän kuitenkin levinneen.
Toisen hoitokerran jälkeen sain flunssan ja viime lauantaina nousi kuume yli 38, joten jouduin lähtemään (sain lähteä) sairaalapäivystykseen. Siellä heti influenssa epäily päälle, vaikka oireet ei ihan sen mukaiset. Mahtavat annokset kahta eri antibioottia suoraan suoneen ja varmuuden vuoksi vielä Tamifluta (influenssa lääke). No influenssaa ei onneksi ollut, perus RS virus. Olin sairaalassa hyvässä hoidossa tiistaihin, jolloin pääsin antibioottilääkityksen kanssa kotiin.
Sitä jatkettiin pääasiassa sen takia, että valkosolu arvot oli matalalla. Neutrofiilit 0.67 kotiin lähtiessä.
Nyt jännitän nouseeko ne tarpeeksi, että maantaille suunniteltu kolmas tiputus voidaan tehdä.
Mutta kaiken kaikkiaan minä olen voinut hyvin, ei mitään sen kummempaa hankaluutta. Hiusten lähtö alkoi ehkä kolme viikkoa ensimmäisestä hoidosta ja neljännen viikon loppuun oli sen verran runsasta, että kampaajani ajeli hiukset. Yllättävän nopeasti totuin siilipäiseen peilikuvaani. Sen verran harvennut siili kuitenkin, etten julkisesti viitsi sen kanssa liikkua. Peruukin hain ja otin pitkät ja paksut hiukset, kun kerran sai :).
Pitkä tilitys, mutta näin minulla.
Ja olin ensin päättänyt, että en missään ”vertaisryhmässä” halua omaa tilannettani jakaa tai muiden kokemuksia kuulla. Mutta ehkä vain toinen tässä tilanteessa oleva voi oikeasti ymmärtää.
Tsemppiä kaikille ja kiitos Immeinen kirjoituksestasi, sillä tällä hetkellä, kun levinneisyyttä pelkään, niin sinun kymmenen vuoden taival kuullostaa kuitenkin erittäin rohkaisevalta!