Hei kanssakulkijat!

Minullakin on huhtikuussa tarkemmat kontrollit, onko uusi hoito pitänyt syövänkasvun kurissa vai ei?

Elämä etenee parin kuukauden pätkissä aina kontrollista kontrolliin miettien mitä sitten kuulee. Välissä yrittää unohtaa koko asian, mutta ei onnistu, ekana aamulla ja vikana illalla tilanne on mielessä. Onneksi saan hyvin unen, nukahtaminen tuntuukin parhaalta lääkkeeltä saada ajatukset ruotuun. Toinen keino on elokuvat. Arjessa yritän motivoitua komeroita siivoamaan, mutta hitaasti tuo etenee.

Kevätaurinko paistaa … se tuo vähän lohtua, vaikka itse auringonpaistetta pitää kuulemma välttää ihoarkuuden vuoksi. Kädet on kuivat ja karheat. Pitäisi olla vahva ihminen, mutta onko minussa sellaista vahvuutta, mitä tämä sairaus vaatii??