Jatkoa tarinaani ja sen jälkiseurannasta…

Tammikuun alussa kävin kontrollissa (PSA mittaamaton tuolloin) ja silloin urologi sanoi, että syöpälajini agressiivisuuden ja olemattoman leikkausmarginaalin vuoksi seuraava kontrolli tulee tehdä 3-4 kuukauden kuluttua, eli tässä maalis-huhtikuun vaihteessa. Kutsua ei ole näkynyt, joten soittelin Kanta-Hämeen keskussaraalaan ja utelin tilannetta. Sieltä todettiin, että juu, jonossa olen ja varmaan vielä pitkään, kun tammikuunkin jonot ovat purkamatta. Jätinpä sitten soittopyynnön ylilääkärille, jotta voin reklamoida tilanteesta.

Ylilääkäriltä tulikin soitto ihan sovitusti ja hän valitteli, ettei ole resursseja, keikkalääkäreitäkin, tässä tapauksessa siis urologeja, joutuvat käyttämään. Vähän vinoilinkin, että lyhennetäänkö jonoja tappamalla potilaat odotteluun… Kun kyselin, että miten voi labrakokeen ottaminen ja PSA:n toteaminen niin paljon vaatia, sillä jos se olisi mittaamattomissa, niin ilmoitus potilaalle riittäisi. Aikaa vievämpää kuulemma onkin kontrolliin kuuluva virtsasuihkun mittaus ja jäännöstilavuuden ultraus, johon ei edes urologia tarvita (lue: jos ei näille ole aikaa, annetaan mahdollisten etäpesäkkeidenkin odotellessa kasvaa, jotka siis voitaisiin havaita PSA-kontrollilla). Koska minulla ei ole virtsauksen kanssa mitään ongelmia, sovittiin, että saan lähetteen pelkkään PSA-testiin ilman noita suihkumittauksia. PSA-tulos ilmoitetaan sitten kirjeitse ja siten pysytään tarpeeksi tiuhassa seurannassa mahdollisten syöpäsatelliittien varalta. Milloinkahan tuo lähete sitten tulee, on taas oma tarinansa…

Saas nähdä, miten sitten tulevaisuudessa hommat sujuvat ja miten nämä SOTE:t yms. vaikuttavat tilanteeseen. Onneksi on vielä pari vuotta takaporttina työterveyshuolto käytettävissä (ellei tuo SOTE siihenkin jotenkin vaikuta).

Päsiäisterveiset kumminkin lukijille!