Kiitos Ponny84 tsempistä! Niinkai se on, että mieli ei ole mukana kehonkuvan muutoksessa… Mielikuva lopputulemasta oli pienempi, niin se harmittaa. Yritän sinnikkäästi siirtää ajatuksiani ajattelemaan terveysennenkaikkea- malliin. Ihanaa, että sinä saat piristystä ja hekotusta pumpulitissistä 😀 . Kyllä se vaan on niin ihmeellisesti pysäyttänyt tämä tilanne, että jopa suihkussakäyminen voi olla päivän kohokohta 🙂 .
Hyvä, että olet saanut tikit pois. Siitä se paraneminen taas etenee vauhdilla. Itse sain kirurgilta hyvää palautetta toipumisesta. Haavat ovat parantuneet sen verran hyvin, että niiden puolesta hoidot voidaan aloittaa. Nyt sitten vain odottelen syöpälääkärin tapaamista.

Mitä opuksia Pony84 sait?

Täällä on useampikin miettinyt tuota väsymystä. Mä olen aivan varma, että mun syöpäkasvaimeni aiheutti minulle väsymystä. Mä kamppailin pidemmän aikaa oudon väsymyksen kanssa. Viime syksystä lähtien se vaikutti selvästi yleiskuntoon. Treenailu takkusi. Jos tein rankemman treenin, lämpöilin yleensä sen jälkeen. Koko syksy oli yhtä katkonaista eloa, ollako kunnossa vai ei. Luulin vain sitkeän flunssan piilevän jossain. En sairastanut kuitenkaan kunnolla ollenkaan. Esimerkiksi meillä töissä pyöri influenssa, niin en siihen sairastunut vaikken ollut ottanut edes influenssarokotetta. Tämän vuoden puolella taisi olla tammikuun ensimmäinen viikko viimeksi, kun oli kunnollinen urheiluviikko.
Puolitoista viikkoa leikkauksesta kävin kahdentunnin kävelyllä. Nousin rappuja ja mäkiä. Toki yleiskunto on huonontunut ja olo toipilas, mutta ei oloa voi verratakaan siihen mitä se oli ennen leikkausta. Se outo väsymys jäi leikkaupöydälle.

Et sanokoot lääkärit mitä vaan, mut kyllä omaa tuntemusta pitää kuunnella. Ei väsymys näy ulospäin. Se on varsin subjektiivinen kokemus, eikä siihen ole mittaria. Luottakaa omiin tuntemuksiin.