Leikkauksesta on nyt 2,5 kk. Sinisiä nappeja on miesystäväni syönyt koko ajan lääkärin määräyksestä, yhtään mitään ei tapahdu erektiorintamalla. Hermothan pystyttiin säästämään. Tilanne ahdistaa häntä kovasti, ja tietysti minuakin. Monesti hän on jo sanonut, että ei olisi mennyt leikkaukseen jos olisi tämän tiennyt. Seksi on ollut hänelle aina hyvin tärkeää ja näen, miten ahdistunut ja turhautunut hän on. Toki hän saa orgasmin, mutta sekään ei ole kuulemma sellainen kuin ennen. Jotenkin miedompi. Jotain puuttuu vaikka olemmekin innovatiivisia ja nytkin seksi kuuluu elämäämme usein, toisenlaisena vaan. Olen yrittänyt häntä lohdutella ja ymmärtää, mutta näen, miten tämä ahdistaa ja painaa häntä.

Ehkä aika auttaa, ehkä ei. Hän osti sellaisen piikin, muttemme vielä ole sitä kokeilleet. Odotellaan nyt vielä, mutta pelkään mitä tämä tekee parisuhteellemme. Tämä asia on pinnalla koko ajan, hän on poissaoleva ja suree asiaa valtavasti. Ei auta, että tuen häntä. Olen yrittänyt saada häntä menemään psykologin juttusille, mutta ei hän halua. Kyllähän minäkin tätä mietin. Kaipaan sitä, mitä oli ihan valtavasti, suunnattomasti. Rakastan häntä vaan tuleeko tämä tappamaan tämän suhteen jotenkin lopulta?

Voimia teille kaikille edelleen. Olisi kiva tietää, onko tämä kenellekään muulle näin ahdistava asia vai pitääkö yhdyntä ajatuksena vaan unohtaa? Surullisinta on miesystäväni kommentit, että ’hänen varmaan pitää laskea minusta irti, olen nuorempi ja kaunis nainen, saan kyllä uuden miehen’. Nämä siis hänen ajatuksiaan.