Moi kaikille,
Täälläkin uusi palstalainen! 🙂
Olen 46v. nainen Itä-Suomesta ja sain rintasyöpädiagnoosin juuri vappua edeltävänä perjantaina. Menin maaliskuun lopussa gynekologille ylimääräisten vuotojen takia, joita ei pitäisi hormonikierukan kanssa olla. Olin jo syksyllä huomaavinani jotain outoa vasemmassa rinnassa, joten kysyin samalla, onkohan tuossa jotain ja olihan siellä, muttei mitään yhtä kovaa pattia. Lääkäri oli aika uusi, joten hän kertoi kysyvänsä, aiheuttaako tällainen epäselvä löydös jatkotoimenpiteitä. Huhtikuun loppuun tuli sitten lähete mammografiaan, ultraääneen ja paksu-/ohutneulanäytteen ottoon. Sen saatuani itkin oikeastaan ainoat itkut, jotenkin ajattelin, että nyt se on menoa… Mammografiasta ei saanut selvää kudoksen kiinteyden takia, mutta ultraäänessä löytyi tummentumaa, josta otettiin koepalat, samoin yhdestä imusolmukkeesta. Paksuneulanäytteet ottanut lääkäri esitteli näytteitä kertoen, että eivät näytä tyypilliseltä syöpäkasvaimelta, mutta että helposti kuulemma leikattaisiin kaikki patit pois ihan varoilta. Ajattelin, että väärä hälytys taisi olla, suotta valitin…
Ennen ensimmäistä käyntiä kirurgian polilla tuloksia kuuntelemassa ehdin käydä välissä gynekologilla kuuntelemassa labrat ja keskustelemassa jatkotoimista kierukan suhteen. Niissä ei ollut mitään jatkotoimenpiteitä aiheuttavaa, mutta samalla hän vilkaisi koepalojen tuloksia. Ne eivät olleet vielä tulleet, mutta kuulemma tuumoriepäilynä lähteneet ja jonkinlainen leikkaus on tulossa. Oletin edelleen, että jotain hyvänlaatuista ja varoitin töissä, että kohta puoleen on sairasloma tulossa.
No sitten vappua edeltävänä perjantaina menin sinne kirurgian poliklinikalle. Kirurgi kertoi, että paksuneulanäyte ei ollut tullut, mutta imusolmuke oli patologinen, rintasyöpä siis. Hän kertoi, että olisin oikein hyvä kandidaatti osapoistoon ja pienennykseen, jos kasvaimia on vain yksi, piirteli kuvia ja kertoi vaihtoehdoista. Jo tässä vaiheessa oli selvää, että koko hoito on tulossa sytostaatteineen ja sädehoitoineen, kasvain oli n. 3,5cm suurimmalta kohdalta. Mitään järkevää en muista kysyneeni, ensimmäinen kysymys oli varmaan lähteekö tukka. Ja sitten, että tarvitseeko tyttäreni huolestua, onko tämä periytyvää. Sitäkin mietin, että kun en jo syksyllä tullut. Siihen oli vastaus, että kasvain oli vaikeasti käsin havaittava ja rengasmainen, ammattilainen sen ehkä olisi tunnistanut, mutta itse ei välttämättä siinä vaiheessa. Kirurgi oli aivan huippu alusta asti, minulla on ollut ensimmäisestä käynnistä asti todella luottavainen olo. Ja se hänen tapansa kertoa asiat suoraan, kiertelemättä ja välillä melko rankallakin huumorilla! 😀 Kävin ihottuman takia kontrollissa toisellakin kirurgilla, jonka kanssa joskus leikkaavat työparina ja kyselin, että riittäähän varmasti osapoisto. Kirurgi vilkaisi vähän alaspäin ja totesi pilke silmäkulmassa, että joutaa noista isompikin pala lähteä… 😀 Minulla oli E-kuppi ennen tätä.
Magneettikuvat otettiin välillä, niistä selvisi kasvaimia olevan vain yksi ja leikkaus olikin sitten jo 11.5., osapoisto, pienennys ja kainalon tyhjennys. Kivut olivat mielestäni yllättävän pienet leikkauksen kokoon nähden ja nautin jopa osastolla olosta, söin hyvin ja kävin ”lenkillä” minkä pystyin. Kirurgi kävi jossain vaiheessa kierrolla ja kertoi minulla olevan nyt ”tormakat, baijerilaisen oluttytön tissit, mutta ei hätää, painovoima hoitaa homman puolessa vuodessa!” 😀 Mukavat C-kupit sain ja lopputulos on mielestäni jo nyt kaunis. Ja mikä tuuri, etten käynyt kahdeksan vuotta sitten pienennysleikkauksessa, johon olin jo konsultaatiossa käynyt… Yhden ylimääräisen yön vietin osastolla vasemmalta kertyvän nesteen vuoksi ja edelleenkin sitä kerran viikossa tyhjennetään, mutta vähenemään päin on, kivuton toimenpide sekin.
Nyt sitten odottelen muiden hoitojen alkamista, ensi viikolla on ensimmäinen suunnittelukäynti syöpäpolilla. Nyt kyllä jännittää, täytyy tunnustaa, tähän asti kaikki on mennyt niin nopeasti. Tässä välissä ehdin käydä vartalon viipalekuvauksessa, sillä kasvain oli lopulta lobulaarinen, gradusta III ja jakaantuvia soluja 70%. Hormonipositiivinen sentään ja Her-2 negatiivinen, imusolmukkeissa 2/12 syöpäsoluja. Etäpesäkkeitä ei näkynyt, mutta kohdussa yksi myooma, joten siinäpä taisi niiden ylimääräisten vuotojenkin syy löytyä…
Minusta tuo hoitopolku ja -ajat vastaa aika hyvin sinun, Triankeli, vastaavia? Voin vain kuvitella, mitä esim. Pilvipoudan mielessä liikkuu, sen verran ikävää oli pelkästään tuosta leviämisestäkin tuloksia odottaa… Ja kyllähän se kieltämättä vähän mietityttää, kun tässä on näitä uusimisriskiä lisääviä tekijöitä, en tosin ihan hirvittävästi ole niistä pulttia ottanut, otetaan vastaan, mitä tuleman pitää. Mutta Ponny84:lle olen kyllä hiukan kateellinen, lupa olisi duunailla ja tekemistä olisi, mutta mitään ei saa aikaan, ihan menee sohvaperunana makoillessa… 😀 Ruokavalion olen sentään kasvisvoittoisemmaksi saanut korjattua, nyt kun vielä osaisin laittaa sitä ruokaa kunnolla…
Hyvää kesän jatkoa kaikille, toivotaan, että jossain vaiheessa säät taas lämpiävät! 🙂