Hei. Kiitos vastauksista jälleen.

Irene Otan osaa suruusi. En voi edes kuvitella puolison poislähtöä.. Voimia sinulle.

Jyrki Puhut asiaa. Silti se on jokaisella niin oma matkansa ja kokemuksensa, kuinka Surun käsittelee.

Minulla on edelleen sama tilanne. Tuntuu, että kaikki jumittaa. En tiedä sitten, onko yleinen vetämättömyys sitä surua? En ole oma itseni, mutta en koe surun tulleen. Voi kuullostaa oudolta, mutta kaipaan sitä, surua/suuremmista/itkua, että voin jatkaa elämääni joskus. Ehkä sydämeni ei pysty hyväksymään äidin poismenoa?

Jaksamista ja voimia kaikille. Aurinkoa.