Hei!
Mielenkiinnolla olen lukenut tässä ja aiemmissa ketjuissa muiden kokemuksia ers-leikkauksesta, enkä halunnut aloittaa uutta ketjua, koska omat kokemukseni liittyvät tähän.

Olen syntynyt 1943 ja oma seurantani sairauden suhteen alkoi vakavammin noin 10 vuoden takaa,
kun yksi tuttavani sairastui eturauhassyöpään. Olin jo tosin jostain 50:n ikävuodesta lähtien
otattanut PSA-kokeet vuosittain. Ne pysyivät pitkään lukemissa 5 – 6, kunnes
vuoden 2015 lopulla ne nousivat 8 – 9 paikkeille jolloin päätettiin ottaa näytteet. Gleason
todettiin näytteitten perusteella arvoksi 6. Näytteittenoton jälkeen PSA nousi lukemaan 11.

Hieman huolestutti aluksi se, että jossain virallisissa oppaissa mainittiin, että yli 70-vuotiaille
ei mielellään tehdä radikaalia poistoleikkausta, vaan pitäisi tyytyä seurantaan tai sädehoitoon. Sädetyshoito ei miellyttänyt alkuunkaan. Bracyterapia ei suurentuneen eturauhasen koon takia
tullut kyseeseen.

Eri vaiheitten jälkeen päädyin radikaalileikkaukseen, joka tehtiin Oys:ssä robottileikkauksena
kesäkuun alussa 2016. Leikkaus itsessään oman kokemukseni mukaan sujui hyvin. Patologin lausunnossa Gleason 4+3=7 ja ärhäkkä syöpä mutta ei levinnyt kapselin ulkopuolelle.Lopputarkastus syyskuun
alussa.

Minulle oli joskus 20 vuotta aikaisemmin tehty vasemmanpuoleinen nivustyräleikkaus, joka korjattiin
verkolla. Nyt tämä verkko oli ers-leikkauksessa revitty rikki (?) ja se aiheutti entisen
ja alunperinkin lievän tyrävaivan äityvän pahemmaksi ja kivuliaaksi. Olenkin jonossa 3+3 kuukauden jälkeen tyräleikkaukseen, joka tehdään avoleikkauksena, eikä tähystysleikkauksena kuten alkuperäinen tehtiin. Olisin olettanut, että tyräongelma olisi helposti korjattu samassa leikkauksessa, mutta ilmeisesti urologit eivät tee tyräleikkauksia?

Tähänastisista ongelmista suurin on virtsanpidätyskyvyn puute, joka vastaa suurelta osilta ELehtiksen
kokemuksia. Makuulla ollessa ei enimmäkseen mitään vuotoa tapahdu ja ehdin suurinpiirtein vessaan
ajoissa. Istuessa ehkä ei kaikki valu suoraan läpi, mutta seisaalla ollessa ja kävellessä tuntuu, että ei ole mitään kontrollia. Katetri poistettiin noin neljä viikkoa sitten, mutta en ole havainnut tähän mennessä pidätyksessä vielä mitään parannusta. Tenan housuja menee paljon!

Lantionpohjalihasten harjoituksia olen tehnyt välillä ehkä liikaakin. Oletan ainakin syyksi sen, että kun harjoittelin niitä maksimivoimaharjoituksia yhden päivän melko intensiivisesti, niin
sain seuraukseksi aivan kuin jonkinlaiset rakkokatarrin oireet. Jouduin seuraavan yön juoksemaan vessassa tunnin välein ja joka kerta tuntui tulevan vähintään litra tavaraa ulos! Olen pitänyt sen jälkeen nyt yhden lepopäivän harjoitusten suhteen ja katsotaan kuinka tilanne etenee.

Mikäli jollain on kyseltävää, yritän mielelläni vastailla tietojeni ja omien kokemuksieni mukaan.