Hei Kangasalan Ukko ja muut, jotka tietävät että syöpä-diagnoosi ei enää poistu, vaan otetaan kaikki hoito vastaan ja jarrutetaan tautia.

Mukava kuulla Kangasalan Ukko, että kesäsi on mennyt hyvin ja olet uskaltanut jopa ulkomaanmatkalle! Toivottavasti saat kuvauksesta hyviä uutisia.

Mun kesäni on mennyt jatkuvissa lähes viikottaisissa sytostaattitiputuksissa, se vie noin kaksi päivää viikosta vähän toipumisessa, mutta ne viisi muuta päivää + taukoviikon olen todella elännyt kesää ja nauttinut joka hetkestä jopa sateesta ja tietysti läheisistäni. Pieniä reissuja olen tehnyt kotimaassa, lentoja en uskalla ajatella. Nyt loppukesällä ja saa tuoreita marjoja, vihanneksia ja hedelmiä, niitä olen ahminut.

Tänään taas tiputuksessa, se kesti 2,5 tuntia, eli kohtuu aika eikä tullut sähellyksiä pullojen/letkujen kanssa. Pieni siilitukka on kasvanut, mutta se on aika hentoista, mutta pysyy päässä. Kun olen vahvoilla olen jo muutamia kertoja esiintynyt ”siilinä”, kun tuo peruukki tuntuu niin kuumalta, vaikka se on kyllä muuten hyvännäköinen. Erilaisia huivi-virityksiä olen tehnyt. ”Siilinä” ollessa saan kyllä huomiota, vaikka en sitä varsinaisesti halua.

Tiputuksen jälkeen nukkumaan en enää ilman unilääkettä ryhdy, yksi pikku pätkissä nukuttu yö ja yksi kokonaan valvottu yö riitti. Nyt otan unilääkkeen aina syto-tiputuksen jälkeen myöhään illalla niin saan noin viisi tuntia unta, seuraava yö menee taas normaaliunella 9-10 tuntia.

Tälläistä ihan mukavaa kesää mulle kuuluu. Yksi tiputus vielä tulossa ja sitten syyskuussa TT-kuvaus ja siitä arvio, mitä kuuluu kolmen hoitosyklin (3 kuukauden) jälkeen ja mitä tehdään jatkossa. Syyskuussa tulee vuosi sairastumisesta keuhkosyöpään, pitäisköhän tuota selviytymisvuotta juhlia?