Monen yrityksen jälkeen vihdoin sivulle pääsi jatkamaan tätä ketjua.
Nyt on kulunut päivälleen tasan kuukausi siitä kun makasin ketarat kattoa kohden leikkaussalissa. Toipuminen on edennyt odotettua paremmin. Vaipparalli kylläkin jatkuu melkeinpä entiseen malliin. Yöt on rauhoittuneet jonkin verran,kaks herätystä per yö mutta ehtii kuitenki pöntölle loruttamaan osan lastista. Päivät onki sitte melko työntäyteisiä,kolme neljä vaippaa menee valveillaolon aikana.
Tämä on semmonen ikävämpi puoli,koska se rajoittaa tuota sosiaalista puolta aika paljon. Pitää aina harkita ja laskeskella mihin voi mennä ja kauanko viipyä ettei sotke housujaan.
Vaipoista sen verran sain tietoa puskaradion kautta että paikallisen terveyskeskuksen kotihoidosta on mahdollisuus saada vaippoja maksutta. Sikäli jännä juttu ettei miltään viralliselta taholta informoitu tällaisesta mahdollisuudesta. Pitemmän päälle vaipoista kertyy kuitenkin aika huomattava summa.
Suihkussa käydessä huomasin tuollaisen pienen positiivisen asian siinä suihkutellessa että pikkuvelikin osoitti jonkinlaisia elonmerkkejä, ei ole siis aivan hengetön. Ootellaan mielenkiinnolla mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Henkisesti tämä kuukauden taival on ollut kuitenkin suhteellisen helppo,kiitos siitä vaimolle ja meidän mustalle huumorille, jota on käytetty terapiana. Asioita helpottanut myös varmasti se, että ennen leikkausta käytiin asiat läpi pöytä puhtaaksi mitä muutoksia tämä tuo ainakin alkuvaiheessa mukanaan. Onhan se tuo mieliala aina välillä kävässy tuola apatian puolellaki mutta eikös se ole aivan normaalia terveenä ollessaki.
Että tämmöstä tässä vaiheessa kirjotellaan taas ku jotain kirjottamisen aihetta tulee.Ja teille joilla ei kaikki ole menny niin ku Strömsöössä, älkää vaipuko synkkyyteen sillä asioilla pakkaa olemaan sellainen taipumus että ne aikanaan järjestyy. Puhumisella jonku läheisen kanssa on uskomaton vaikutus mielialaan.
Ei muuta ku hyvää syksyn jatkoa kaikille.