Hei kaikille!

Syksyä mennään edelleen lenkkeillen eteenpäin.

Kuvaustulos oli, että muutoksissa ei etenemistä eikä paranemista. Tiputuksia jatketaan vielä ja sitten taukoa ja mietitään miten jatketaan, oisko jotain erilaista rohtoa, joka purisi paremmin.

Pitkän sytostaattihoidon jälkeen (5 sykliä) olisi toivonut parempaa hoitotulosta, mutta tällä mennään. Mieli aika matalana vaikka yleiskunto sinällään on vielä hyvä.

Nyt ei mulla muuta asiaa, koitan jaksella. Pelkkään positiiviseen ajatteluun en usko näin vaikeissa taudeissa, minusta on tärkeää myös saada surra, kun on menettänyt terveytensä.