Hei Sandra! Miten on syksy mennyt? Sullakin varmaan jo tiputukset ohi. Mulla viimeinen oli kolme viikkoa sitten. Nyt alkaa viikon päästä sädehoito, jota kestää viisi viikkoa. Hoitohan ei kestä montaa minuuttia, mutta matka sairaalaan on pitkä – 120 km yhteen suuntaan. Saattaa käydä aika rankaksi, mutta eipä sille mitään voi. Toinen mahdollisuus olisi olla potilaskodissa, muttei sekään tunnu hyvältä vaihtoehdolta. Mukavampi olla yöt kotosalla kuin vieraassa kaupungissa. Ja tuleehan se majoittuminen maksamaankin, vaikka Kela korvaa osan. Rahaa on kyllä palanut tässä sairatamisessa matkoihin, lääkkeisiin ja lääkäreihin jo ihan liikaa.
Nyt on vuden pimein aika käsillä, enkä ole koskaan tykännyt syksyn pimydestä ja märkyydestä. Pakko kuitenkin koettaa pitää mieli virkeänä, ja hyvä mieli on kuitenkin, että nuo tiputukset inhottavine oireineen on ohi. Pahin vaiva tällä hetkellä on kynsien haurastuminen. Kaksi kynttä on jo puolivälistä katkennut ja pahalta näyttää toisetkin. Toivottavasti niihin ei tule mitään tulehduksia. Olen lakkaillut kynsiä vähän väliä, kuten vinkkinä hoidon alkaessa neuvottiin, mutta eipä siitä ole tainnut olla apua. No, pieni vaivahan tuo kuitenkin on. Jonkinlaista hiuksen hattaraa on päälaelle alkanut kasvaa ja toiveenani onkin, että saisin edes pienen siilitukan jouluksi.
Kaikesta huolimatta mukavaa joulun odotuksen aikaa Sandra sinulle ja kaikille kohtalotovereille!