Kolme kuukautta kulunut leikkauspäivästä ja tänään oli ensimmäinen kontrollikäynti OYS:ssä. Reissu oli mieltäpiristävä monessakin suhteessa. Paras uutinen oli että mitattu PSA ei ollut mitattavissa,oli siis niin alhainen. Toinen asia jonka kans olen jo välillä tuskastunut on tuo alavesiletkun itsepäinen tirskahtelu. Urologineuvojan kans käyty keskustelu toi taas valoa tunnelin päähän. Kerrottuani lyhyesti tämän holtittoman tirskahtelun historian ja pienen kehitykse parempaan päin hän lohdutteli että minulla on mennyt juuri sitä rataa niin kuin se menee noin 90 % potilaista. Eli ensin loppuu yötirskahtelut,sitten menee jo puolille päiville suurin piirtein kuivilla eväillä. Itselläni iltapäivä ja ilta on sitte aktiivisempaa aikaa mutta tähänkin hän lupasi ajanmyötä olevan korjausta tiedossa. Moitti meitä miehiä kärsimättömiksi. Nyt on sitte seuraava kontrolli 9 kk päästä. Sänkyhommista ei ole vielä kerrottavaa jälkipolville mutta eiköhän sitäkin vielä päästä kokeilemaan kunhan saadaan tuo alavesiletku tukittua. Tällä hetkellä ei jaksa vielä nuo hommat edes isommin kiinostaa, tuntuu vähän niin sotkuselta mutta jospa se vielä tuoki joskus onnistuu,eletään toivossa. Hyviä neuvoja tuli myös tuon touhun tiimoilta. Nyt odotellaan vaan helmikuun lomamatkaa hyvin mielin ja yritetään elää ns, normaalia elämää annetuissa puitteissa. Pistelen taas kehityskertomuksia kunhan on jotain kerrottavaa.

Hyvää joulunodotusta kaikille ” aseveljille ”