Luin tätä keskustelua loppukeväästä kun äitin oli juuri kuollut. Nyt palasin taas, kun olo tuntuu niin pahalta ja näin joulunaikana ikävä on todella kova. Tunnen todella syvää yksinäisyyttä, tuntuu ettei ole ketään kuka seisoisi rinnalla tapahtuipa mitä tahansa niinkuin äiti. Minulla myös oma perhe, pienet lapset ja tällä hetkellä olen hoitovapaalla. Tuntuu ettei ehdi kunnolla surra. On alkanut tulla piirteitä esiin itsessäni joista en pidä lainkaan, tämä suru ja väsymys ne aiheuttaa. Voimia kaikille äitiään ikävöiville.