Minäkään en käsitä enkä hyväksy kuolemaa! Vieläkään, menetin ainokaiseni nuoren kauniin elämän haluisen neidon tammikuussa -15 munasarjasyöpään. Tänään jouluaatona kun koristelin joulukuusta niin itkin ja mietin että tämä olisi Rosani tehtävä. Vielä toissa jouluna
voimia löytyi sen verran että kuusi tuli koristeltua vaikka kivut oli kovat. Viime jouluna joulukuusta ei meillä ollut eikä muutakaan. En vieläkään hyväksy tyttöni kuolemaa. Miksi ainokaiseni otettiin minulta pois. Suruni on kyllä muuttunut, niin kuin minulle sanottiin. Suurin tuska on hivenen helpottanut mutta ikävä on suunnaton. Voimia teille kaikille sureville ja joulu rauhaa. ?lämpöä ja valoa pilven reunalle.