Hei,
alla omia kokemuksia hyvin lyhyestä saattohoidosta, haimasyöpä näytti kaiken pahuutensa ja puolisoni saattohoito jäi alle vuorokauden mittaiseksi.

Hyvää: huone, jossa oli tilaa yöpyä ja oleilla myös läheisille. Asiansa osaava ja myös jäljelle jääviä tukeva ja ajatteleva henkilöstö. Esim. hoitaja jonka kanssa vietimme kaksi viimeistä tuntia, huomasi tarjota mahdollisuutta lääkärin kanssa keskusteluun. Siinä kaaoksessa torjuin tarjouksen, mutta siitä huolimatta lääkäri soitti seuraavana päivänä. Jälkeenpäin ajatellen tämä soitto oli ”kullanarvoinen”, monet myöhemmin mieleen tulleet kysymykset saivat vastauksen ennen kuin niitä oli edes mieleen ehtinyt muodostua.

Lisätoiveita: Konkreettiset neuvot mitä tehdä läheisen hyväksi. Esim. meille tuotiin kyllä vanupuikkoja suun kostuttamiseksi, mutta siinä hetkessä käyttö jäi haparoinniksi. Pelotti, että jos vettä menee henkeen tai puikolla satuttaa. Hoitaja olisi voinut konkreettisesti näyttää mitä tehdä. Viimeiselle hoitajalle olen ikuisesti kiitollinen siitä, että hän ”komensi” minut ja lapset vuoteen vierelle ja käski kertomaan mukavia ja tärkeitä asioita todeten vielä jotenkin näin ”kyllä hän kuulee tai aistii, voitte kyllä jutella”. Jos saattohoitovaihe on pitempi, näitä konkreettisia neuvoja varmaan tulee paremminkin matkan varrella.