Hei Jonsku,

Minä sain syöpädiagnoosin 1.12.16 ja kyllähän se shokki oli. Olen 42 v. Tunnen/tiedän useita rintasyöpään sairastuneita ja siitä puhutaan tänäpäivänä todella paljon mutta eihän sitä uskonut että se omalle kohdalle sattuisi. Niin vain kuitenkin kävi. Pelotti ja suretti. Ihan samoja asioita pohdin kun sinäkin. Alusta asti minulle kyllä kerrottiin että syöpäni on paikallinen ja ns.esiasteella oleva mutta samalla kutenkin puhuttiin mahdollisuudesta että löytyy varsinaista syöpää. Viikot enne ensimmäistä leikkausta oli pahimmat juuri epätietoisuuden takia. Leikkaukseen pääsin n. kolmenviikon päästä ja rintaan tehtiin osapoisto. Samalla tehtiin vartijasolmuketutkimus joka onneksi osoitti imusolmukkeiden olevan terveet. Vajaa kolmeviikkoa leikkauksen jälkeen tuli soitto sairalasta, että osapoisto ei riitä vaan koko rinta pitää poistaa eli uusi leikkaus ja nyt on koko rinta poistettu. Toisen leikkauksen jälkeen hiipi taas pelko, että löytyyköhän kuitenkin jotain pahempaa. Keskiviikkona pääsin vihdoin syöpälääkärin juttusille ja sain hyviä uutisia. Syöpä on ns. esiasteella oleva ja paikallinen (tosin sitä löytyi koko rinnasta, että koko poisto oli tarpeellinen) mutta hoidettavissa. Sädehoidot alkaa n. kolmenviikon päästä. Minulla siis tilanne näyttää nyt hyvältä ja yritän nauttia siitä. Toki takaraivossa jäytää välillä ajatus siitä, että mitä jos tuleekin vielä jotain ”yllätyksiä” mutta yritän olla murehtimatta etukäteen. Todennäköisesti sinullakin on jo tässä vaiheessa paljon enemmän tietoa tilanteestasi. Toivotan sinulle ja kaikille muille taudin kanssa kamppaileville voimia koitoksiin.