Miesystäväni leikkauksesta on nyt kulunut 11 kk. Hän on samaa mieltä, että liian optimistinen oli leikkauksesta annettu kuva etenkin erektion kohdalla. Hänellä hermot säästettiin ja silti tulos näinkin pitkän ajan ja kovan stimuloinnin ja lääkkeidenkin avulla on edelleen lähes nolla. Ihan pientä heräilyä on joskus apuvälineiden kanssa, mutta yhdyntää ei silläkään aikaan saa. Ja se todella korpeaa ja kalvaa häntä ja myös suhdettamme, vaikka kuinka yritämme ajatella positiivisesti. Hän on sanonut, ettei olisi mennyt leikkaukseen, jos olisi tiennyt, että voi olla että seksielämä loppuu siihen. Tai ainakin muuttuu ihan totaalisesti.

Minusta myös näistä pitäisi enemmän kertoa avoimesti. Jos seksi on ollut iso osa elämää, tällainen todella muuttaa kaiken. Toki itsekin mietin, mitä tämä tarkoittaa meidän suhteen kannalta, olenko valmis elämään näin lopunikää jne. Asia painaa meitä koko ajan, sille ei vaan voi mitään. Eli ruusuiset kuvitelmat on kyllä ammuttu alas aikaa sitten. Olisi niin hyvä, että ennen leikkausta myös tätä korostettaisiin. Vaan ei, lääkärin mukaan piti olla ihan no problem, kunhan hermot säästetään kuten tehtiinkin. No, voihan kaikki vielä muuttua, mutta toivo alkaa hiipua pikkuhiljaa… Sorry vähän negatiivinen postaus ja vielä minulta naisena, mutta kerronpa nyt tämänkin puolen tästä asiasta.