Onpa hienoja uutisia täällä! Minullakin on kevyt mieli, kun enää yksi sytosykli jäljellä. Ajatukset ovat kääntyneet jo tulevaan, hoitojen jälkeiseen aikaan. Ajattelen että en koskaan enempää ole arvostanut sitä että tulee kevät, tulee kesä, ja saan ne elää, ja elämä jatkuu. Vasta viime aikoina olen uskaltanut ajatella sitä, että elämäni elokuussa oli oikeasti veitsen terällä. Onneksi pääsin puukon alle ajoissa, elämässä pitää olla vähän onneakin. (Kirjoittelen nyt ehkä väärään keskusteluun, mutta kun tuntuu että näitä oikeastaan pitäisi olla vain yksi, ettei koko palsta sammu. Silti varmaan me täällä kävijät kaipaamme yhteydenpitoa.)