Hei Jonsku, toivottavasti olet jo leikkauksen läpikäynyt ja syöpälääkärin hoidossa. Siinä kohtaa pystyin ensimmäisen kerran huokaisemaan Toivottavasti sinäkin.
Sairastuin rintasyöpään v.2002, jolloin nuorimmaiseni oli alle kouluikäinen, itse olin 39v. Kovin tutuilta kuulostaa ajatuksesi, oli hirveä huoli lapsista ja heidän aikuiseksi kasvamisesta. Minulle tehtiin rinnan osapoisto ja kainalo tyhjennettiin, koska syöpää löytyi sieltäkin. Sain sytostaatit ja sädehoidot, Tamofen 5v. Toivuin kaikesta hyvin, arki lasten kanssa oli parasta terapiaa, yksinhuoltajana puuhastelu jatkui entiseen malliin lukuunottamatta lisääntynyttä lepäilyä.
Syöpä uusi paikallisena v.2015, jolloin rinta poistettiin ja samalla tehtiin ld-kielekkeellä uusi rinta. Uusi sarja sytostaatteja ja siitä nyt 2 vuotta ja seurannat jatkuvat. Ja elossa ollaan.
Eli: eskarilainen on nyt yli kaksikymppinen opiskelja ja esikoiseni, jonka ripillepääsyyn mahdollista osallistumattomuuttani itkin kovasti v. 2002, lähentelee uhkaavasti kolmekymppisiään.
Voimia sinulle Jonsku, Suomessa syöpähoitojen tulokset ovat maailman kärkiluokkaa! Uskon vahvasti, että tulokset ovat hyviä sinullakin!