Mulla löydettiin munasarjakasvaimet lokakuussa 2016 ja alussa ne olivat hyvänlaatuisia tai toinen oli hyvälaatuinen ja toinen oli rajalaatuinen kasvain. Ensimmäinen leikkaus oli 2016 marraskuun puolivälissä ja toinen joulukuun puolessa välissä. Ensimmäisen leikkauksen jälkeen oli patologin meeting ja siellä yllättäen paljastuikin, että kasvaimissa oli syöpäsoluja. Olin todella surullinen ja epäuskoinen, kun lääkäri minulle asiasta puhelimitse ilmoitti. Tuntui, kuin olisin saanut rätistä päin naamaa. Pari päivää puhelun jälkeen vielä soitin lääkärille ja varmistin, että olin kuullut oikein, että minulla on syöpä. En meinannut millään uskoa sitä.Kävelin kuin sumussa muutaman päivän tuon puhelun jälkeen. Leikkaukseni meni ihan hyvin. Ekassa leikkauksessa poistettiin munasarjat, umpilisäke, vatsapaita ja toisessa leikkauksessa kohtu ja imusolmukkeet ylävatsasta ja lantiolta. Todella nopealla aikataululla kaikki eteni, mikä on hyvä asia. Toisen leikkauksen jälkeen sain sisäisen verenvuodon, joka valui jalkoihin, mutta parani kyllä itsekseen hitaasti, mutta varmasti. Kipeä tuo verenvuoto oli, todellakin. Sytostaattihoidot alkoivat 2.1 2017. Sisäinen verenvuoto ei ollut vielä edes kunnolla parantunut, kun sytostaattihoidot aloitettiin. Minulle syöpään sairastuminen on ollut todella kova shokki. Olen ollut reipas, urheilullinen, terveelliset elämäntavat. Miksi sairastuin? sitä olen aina välillä miettinyt. Hoitojen aikana tunteet ovat menneet vuoristorataa. Välillä olen tuntenut suunnatonta raivoa koko syöpää kohtaan. Olen ollut surullinen, ahdistunut, epätoivoinen, pelokas. Onneksi olen myös hetkittäin ollut onnellinen. Hoidot ovat tähän asti sujuneet ihan hyvin, mutta nyt veriarvoissa oli jotain sellaista, että hoitoa siirrettiin viikolla eteenpäin. Sekin harmitti valtavasti, että hoitoja jouduttiin siirtämään. Hyvä silti, että hoidon suhteen ollaan tarkkoja. Sain myös kerran valkosolujen kasvutekijää ruiskeena, koska valkosolujeni määrä oli sen verran alhainen. Hoidot ovat jonkun verran vieneet voimia. En ole kuitenkaan voinut pahoin. Makuaisti on mennyt aina yleensä sytostaatin jälkeisen viikon ajaksi. Kaikki maistuu pahvilta. Saan hoitoja kolmen viikon välein ja 6 hoitokertaa. Henkisesti minulle syöpä ja nämä hoidot ovat olleet kovempi juttu kuin fyysisesti. Kova juttu oli se, että jouduin sairaslomalla ja elän pienellä rahalla. Syöpä on vaikuttanut elämääni monella tavalla. Väliaikainen työttömyys ja liikkua en voi ihan samalla tavalla kuin normaalisti infektioriskin vuoksi. Pyrin kuitenkin elämään mahdollisimman normaalia arkea. Peruukkia en ole käyttänyt, koska mielummin olen aidosti sitä mitä olen. MInulla on hoidot kesken, mutta jo nyt mieleeni on hiipinyt ajatus syövän mahdollisesta uusiutumisesta. Pelkään sitä suunnattomasti ja vielä en tiedä, miten sen tunteen kanssa elän. Minulla on hyvä ennuste, että sen ei pitäisi uusiutua, mutta mikään ei ole varmaa. Se tuntuu todella ahdistavalta ajatukselta. Olen hyötynyt tosi paljon siitä, että olen käynyt ammattiauttajalla juttelemassa.Vertaistukeakin olen kokeillut ja hyvältä tuntui jakaa oma kokemuksensa muiden saman kokeneitten kanssa. Vielä en ole sinut sen asian kanssa, että minulle tuli munasarjojen poiston myötä vaihdevuodet 37- vuotiaana ja kohtuni poistettiin. Todella surullista. Katkerakin olen. Vaihdevuodet ja kohdunpoisto ovat minulle suuri pettymys, jonka kanssa uskon kuitenkin kyllä pääseväni tasapainoon jossain elämäni vaiheessa, kun olen tarpeeksi käsitellyt sitä. Kaikkeen elämässä ei vain pysty vaikuttamaan.
