Ei ole varmaan helppoa Sinulla Onerva seurata miehesi kamppailua syövän kanssa.
Tuo alkuosa sairauskertomuksesta muistutti kovasti omia kokemuksiani. Isäni kuoli nopeasti etenevään eturauhassyöpään ja viimeiset kuukaudet olivat todella tuskallista seurattavaa. Voi sanoa, että kuolema oli lopulta vapautus hänelle tuskistaan.
Itse sairastuin kaksi vuotta sitten ja hoitonani olivat hormonit sekä sädetys. Tilanteeni sairauden suhteen on pysynyt hyvänä. Noita hormonihoitoja en toivoisi enää saavan, mutta olen ymmärtänyt, että niiden jatkaminen on hyvinkin mahdollista, jopa todennäköistä.
Tilanteessa, jossa sairaus on tavallaan tauolla, on kuitenkin herkkä kuuntelemaan kehoaan ja tulkitsemaan pienetkin oireet taudin etenemisen merkeiksi. Tällä hetkellä olen huolissani lonkkakivuista, jotka saattavat tietenkin olla pelkkiä kulumisesta aiheutuvia ja leikkaushoidolla korjattavia vaivoja. Tietäen kuitenkin tautini melko aggressiivisen luonteen, on vaikea päästä ajatuksesta, että tauti on levinnyt luustoon ja edessä on kuvailemasi vaativien hoitojen jakso.
Onneksi kontrolli ei ole kovin kaukana ja saan selvyyden tilanteestani.
Toivotan Sinulle ja miehellesi kaikkea hyvää! Toivottavasti hoidot purevat ja kivuille löytyy lievitystä!