Moikka Myy,
Kiva kun olet taas näppyläimistöllä. Niin – tämä palsta on oikein hyvä ainakin ajatuksena, kunhan tosiaan porukat jaksaisivat enemmän olla tänne yhteyksissä. Vertaistuki on ”vailla vertaa”- on tosiasia, että missä tahansa tapahtumassa parhaiten tietenkin ymmärtää saman kokenut, toisethan eivät voikaan ymmärtää OIKEASTI, ymmärrystä kyllä on ja saa, se on eri juttu. Minäkin koitan ymmärtää esim. sinua, mutta eihän se varmastikaan ole riittävää, kun itse ainakin tähän mennessä olen päässyt niin paljon, paljon vähemmällä. On siinä kuitenkin se, että minun mielikuvituksellani osaan kerrata omat kokemukseni neljällä tai vaikka kuudella, jolloin jo kohahdan.
Tulin juuri äskettäin hoidosta ja jäljellä on enää kolme kertaa. Rinta on hiukka kuin tulipalon jäljiltä ja iho kuivaa, kävin hoitajien kehotuksesta hakemassa apoteekista sinistä Bepanthenia, se onkin tarkoitettu mm. palovammoihin. Muutoin ajateltuna kokemukseni syöpäklinikan sädeosastolta ovat varsin positiiviset. Ajat ovat 95% sovitun mukaisia, hoitajat tosi mukavia. Hoito on ohi vartissa ja kun minulla matkakaan paikalle ei ole ihmeellinen, niin parhaassa tapauksessa koko asia vie päivästäni tunnin (taas tunnen pääseväni niiiiin helpolla).
Tietysti toivon, niin kuin meistä jokainen, että tämä nyt sitten olisi tässä, mutta eihän tuosta riivatusta koskaan tiedä. Se on sanomattoman yllätyksellinen. Hyvä ystäväni oli muutama vuosi sitten samassa tilanteessa – kuitenkin vein hänen arkulleen valkoisia ruusuja. Mutta, eihän sellaisia kannata ruveta etukäteen miettimään (3.5. mulla by the way on lääkäri),
jotainhan silloin ehkä kuulee.
Hiukkasten vilpoista on, mutta kaunis ilma täällä, joten kevättä reippaasti odotellen…. kaikkea hyvää, hyvempää, mahdollisuuksien mukaan hyvintä sinulle Myy. -Miska