Moi Miska ja Sirius!

Joo, oon kyllä ekan viikon sytostaatin jälkeen tosi väsynyt, mutta toisen viikon puolessa välissä olo alkaa sitten pikku hiljaa helpottamaan. Mulla ei ole ollut pahoinvointia ja neuropatiaoireet eli pistelyn tunne käsissä ja jaloissa loppui toisen tiputuksen jälkeen. Ai kumma juttu. Mulla valkosolujen kanssa ollut ongelmia ja saankin napapiikkinä valkosolujen kasvutekijää nyt 5. ja 6. hoitokerran jälkeen viitenä päivänä. Kerran trombosyytit olivat niin alhaiset, että hoitoja jouduttiin siirtämään viikolla ja 3. ja 4. hoitokerran välissä jouduin hetkeksi eristyshuoneeseen sairaalaan valkosolujen vähyyden vuoksi, koska infektiovaara oli tästä syystä kasvanut. Makuaisti on ollut hukassa aina sytohoidon jälkeisellä viikolla. Muuten kaikki mennyt ok. On totta , että pahoinvointilääkkeet on hyvä keksintö. Joo, kyllä sitä uusiutumista pelkää jo senkin takia, kun tietää, miltä jo tämä ensimmäinen sairastumiskerta tuntui, HUH! Itse en saa ollenkaan hormonihoitoa syystä että munasarjani olivat estrogeeniherkät ja hormonihoito altistaisi syövän uusiutumiselle.

Taide tekee kyllä hyvää ja itsekin olen harrastellut taidetta eri muodoissaan. Itsellä tämä syöpä on vaan täyttänyt aika paljon mieleni nyt tämän hoidon aikana, että tosi paljon olen työstänyt tätä sairastumistani kirjoittamalla ja vertaistuen avulla. Toki olen pyrkinyt täyttämään arkipäiviä myös ihan tavallisella arjen puuhastelulla. Sairaalassa sanottiin, että kannattaa elää ihan tavallista arkea normaalisti. Pyrkiä ainakin siihen. Itse en ole siihen pystynyt. Liikuntaa en ole pystynyt harrastamaan yhtä paljon kuin normaalisti jo ihan siitäkin syystä, että voimia ei ole yhtä paljon kuin normaalisti. Muille myös tiedoksi vinkki, josta olen itse hyötynyt tosi paljon sairasteluprosessin aikana: Kannattaa aina kysyä lääkäriltä, jos on epäselviä asioita tai asioita, jotka painavat mieltä. Lääkärit eivät aina osaa kertoa kaikkea vaan voivat pitää itsestään selvänä joitain asioita, jotka ei sitä ole potilaalle.