Myy,

Kirjoitit taas paljon ajattelututtavia (wau, mikä sana) asioita. Aloitan alhaalta päin pienine kommentteineni. Niinpä – opaslehtisiä on matkan varrella todellakin kertynyt, minä, niinkuin joskus mainitsin, en niitä lukenut.
Se mitä toteat lääkäriltä kysymisestä on oiva ajatus. Niinhän sitä pitäisi ja ehdottomasti kannattaisikin, mutta monella varmaan on tilaneessa kova jännitys päällä. odottaen vain, että mitäköhän nyt mahdetaan sanoa. Mutta, totta on juuri sekin, että kun meitä on niin moneksi, eihän lääkärikään voi millään tietää millaista selvitystä potilas kaipaa.
Ajankäytössä harmittavaa on, kun väsymystä riittää, eikä jaksa niinkuin haluaisi. Ja tuo monillakin esiintyvä jalkojen pistely, puutuminen ja heikkous muutenkin estää taas harmillisesti tuiki tärkeän
liikekannallepanon.
Minä kun en saanut?! noita sytoja lainkaan, voin vaan kuvitella miten kurjaa on vielä, kun makuaisti menee. Onneksi se sentään jossain kohtaa palaakin, onhan se omanlaisensa mielihyvän tuottaja. On ihmeellisen paljon miinusmerkkisiä asioita, joita tuo riiviö lisäksensä aiheuttaa, ei auta kun toivoa täälläkin kaikille, että kärsimysten jälkeen koittaisi lopulta parempi aika… -Miska