Nyt on sitten käyty ensimmäisessä kontrollissa aikamoisen sähläyksen jälkeen. Minulle oli koko ajan puhuttu, että kontrolli on 3 kk leikkauksesta eli minun tapauksessani siis toukokuun puolessa välissä. Soitin sairaalaan toukukuun 10. päivän tienoilla kun sieltä ei kuulunut mitään kontrolliajasta. Sieltä osastosihteeri kertoi heillä olevan tieto, että konrollini olisi syyskuussa. Sain sitten ajan touokokuun loppuun jollekin ruuhka-apulaislääkärille. ”Omalle” lääkärilleni ensimmäinen vapaa aika olisi joskus syyskuun alussa. Laitoin sitten ”omalle” lääkärilleni viestiä miten tässä nyt taas kävi. Hän ilmoitti, että 18.5. käy hänelle, jos saan labrat hoidettua sitä ennen. Ne hoituivat ja menin sairaalaan sovittuna aikana, mutta ilmoittautumisessa kerrottiin aikani olevan vasta 2,5 tunnin päästä. Jäin kuitenkin odottamaan koska olin saanut ajan suoraan lääkäriltä ja vielä varmistanut ajan kertaalleen häneltä. Heti kun istuin odottamaan, tuli hoitaja hakemaan minut. Olipa taas kerran sairaalta melkomoista sähläystä.

Mutta siis PSA oli alle mitattavan, joka Fimlab:ssa on 0,2. Olipa huojentava uuutinen. Lääkäri kertoi minun tapauksessani todennäköisyyksien olevan niin, että minulla on 50% todennäköisyys taudin leviämisestä seuraavan 10 vuoden aikana. Tosin on myös 50% todennäköisyys, että se ei leviä. Vaihtoehtoina oli seuranta ja sädehoito jos PSA jatkossa nousee tai sädehoito heti varmuuden vuoksi. Sädehoito ei kuitenkaan tuota syövän leviämisen todennäköisyyttä kovin paljon pudottanut ja sädehoidostakin voi olla haittavaikutuksia. Päädyin tuohon seurantaan osittain senkin takia, että haluan päästä jo pikkuhiljaa normaaliin elamään taas kiinni. Otetaan vielä varmuuden vuoksi vatsasta magneettikuvat ja jos niissä ei ilmene mitään yllättävää, niin ollaan ikäänkuin terveen kirjoissa seuraavat kolme kuukautta. Lähetteet magneettiin ja labraan olen jo saanut.

Nyt on siis leikkauksesta kulunut 3 kk ja virtsanpidätys on viimeisen kuukauden aikana parantunut huomattavasti. Normaalisti homma pysyy ihan hallinassa, mutta jotkut raskaammat hommat aiheuttavat vielä satunnaisia karkailuja. Reipas kävely on ollut minulle se kaikkein haastavin juttu, mutta nyt olen tehnyt muutaman ”täysivauhtisen” 4 km pitkän kävelylenkin kuivana. Lantionpohjalihasten harjoituksia olen yrittänyt tehdä, tosin enemmänkin olisi varmasti pystynyt tekemään. Teen yleensä aina aamulla herättyäni noin 20 min harjoituksen ja sitten päivän aikana satunnaisesti. Minulla selkeä parannus tilanteeseen alkoi silloin kun pääsin tekemään lihaskuntoharjoituksia oman kehon painolla ja pienillä kahvakuulilla. Yritän yhdistää liikkeisiin aina lantionpohjalihasten ”rutistuksen”. Kotona olen jo ilman mitään suojaa, mutta muualla liikkuessa on vielä käytässä ohuin suoja. Ei oikein vielä luota itseensä.

Eli siis kaiken kaikkiaan tilanne on nyt hyvä: olen edelleen hengissä, kontrollin tulos oli niin hyvä kuin se voi nyt olla, pikkuhiljaa siirrytään kohti normaalia elämää ja kesä on tulossa.

Hyvää kesää kaikille kohtalontovereille!