Heissan!

Sellaista tässä nyt olen huomannut, että kohdunpoisto on jonkun verran vaikuttanut elämääni. Koskaan ennen ei äitienpäivä ole tuntunut näin syvällä kuin se tuntui nyt menneenä äitienpäivänä, jonka kohtasin kohduttomana. Tajusin lopullisesti, että minusta ei tule biologista äitiä koskaan ja se tuntui surulliselta. Oli tosi kurjaa lukea kauppojen mainoksista lehdessä, että ” muista äitiä, onnea äidille ym.”Toki olen onnellinen kaikkien äitien puolesta, mutta kuitenkin. Toki itkin jo sairaalassa, kun kuulin, että kohtu poistetaan. Toki en ole enää parikymppinen, mutta mielessä oli kuitenkin vielä mahdollinen äitiys. Suhtauduin siihen avoimella mielellä. Onko täällä foorumilla ketään, jolla olisi samansuuntaisin kokemuksia ja jonka kanssa voisi vaihtaa ajatuksia aiheesta?