Heippa Kesanto!

Ymmärrän kovasti, että kaipaat kovasti aikaa kun olit terve. Itsekin ajattelin niin hoitojen aikana. Ajattele, sulla enää yksi hoitokerta edessä, mahtavaa! Itse kuljin kaljuna, kun en kokenut peruukkia luontevaksi. Kerran menin työhaastatteluun peruukki päässä. Mulle tuttavat kyllä sanoivat, että peruukki näytti tosi aidolta mun päässä. Itsellänikin mieli meni vuoristorataa hoitojen aikana ja olin/ olen ollut hoitojen jälkeenkin itkuinen. Vihavaihe/ ahdistus oli erityisesti hoitojen aikana ja itkuisuus tuli hoitojen lopussa ja hoitojen jälkeen. Nyt on alkanut helppottaa 🙂 On ollut selkeästi helpompia päiviä! Usko pois , aurinko paistaa vielä sinullekin. Kannattaa kuitenkin purkaa omia ajatuksia puhumallakin. Se on auttanut itseäni kuin myös tämä foorumi. Onneksi naapurissani asuu muutama syövän läpikäynyt ja olemme käyneet hyviä keskusteluja. Mielestäni ei kannata olla liian ankara itselleen ja vaatia olemaan reipas jos sitä ei ole. Hyvä silti olisi, että ei jää tulee makaamaan ja elämä taas voittaisi.

Mulla hiukset on lähteneet kasvamaan tosi hitaasti. Se kasvaa epätasaisesti pään alueella, mutta pikku hiljaa se on vahvistunut ja kasvaa laajemmin. Joku tuttavani sanoi, että hänellä kesti puoli vuotta ennen kuin hiustenkasvu/ laatu palasi normaaliksi.