No rauhoittukaas nyt. Minun mielestäni kaikki voivat täällä esittää omia kommentteljaan ihan omien tuntumustensa mukaan. Ei niistä kenenkään kannata pahastua.

Tuosta Kylsesiit positiivisesta kommentista sen verran, että on varmasti hyvä oman polkunsa alussa oleville lukea täältä, että asiat voivat mennä oikein hyvinkin. Itsekin olen niistä saanut positiivista energiaa, mutta olen vähän kummeksunut sitä, että nämä onnekkaat aina kertovat vain kaiken menneen hyvin. Kuukauden päästä leikkauksesta kaikki on kunnossa ja elämä jatkuu. Minua kiinnostaisi tietää miksi joku selviää tästä eturauhasleikkauksesta niin helpolla ja jollain toisella siitä jää elinikäinen vaiva. Tekevätkö he jotain treenausta erilailla, vaikuttaako se miten paljon ”ylimääräistä” jouduttiin poistamaan vai mikä asiaan vaikuttaa?

Itsellä ei ole kovin suurta valittamisen aihetta. Leikkauksesta on nyt kulunut vähän yli viisi kuukautta ja virtsanpidätys on 99,9 prosenttisesti hallussa. Pitkillä kävelylenkeillä täytyy vielä laittaa suojus, silloin saattaa jotain tippoja tulla. Muutenkin aina joskus, varsinkin illalla, voi pito hetkellisesti pettää jossain tilanteessa ja tippa lirahtaa. Juoksemista en ole vielä uskaltanut kokeilla, kun saisi tuon kävelyn ensin 100 prosenttiseksi. Pari pientä pyörälenkkiä tein viime viikonloppuna ja ne menivät hyvin.

Ensimmäinen kontrolli kolmen kuukauden kohdalla oli ”puhdas”, seuraava on muutaman viikon päästä. Olo on hyvä ja elämä palailee normaaleihin uomiin, mutta on tässä matkan varrella ollut monta epätoivon hetkeä.

Lantionpohjan lihasten harjoitteita teen edelleen ahkerasti ja olen kehitellyt muutamia harjoitteita omasta päästä, kun ei oikein jaksa pelkät puristusharjoitteet aina innostaa.