Hei Jani1309!

Olen pahoillani saamistasi tuloksista…olisikohan toivoa, että leikkauksessa löydökset ilmenisivätkin hyvänlaatuisiksi? Toivottavasti!

Minulta löytyi lähes tasan vuosi sitten paksusuolesta suuri syöpäkasvain, joka leikattiin kiireellisenä. Onnekseni metastaaseja ei ollut missään. Nyt käyn kontrolleissa kotimaassani Espanjassa joka kuudes kuukausi.

Yksi ensimmäisistä huolistani sairastuttuani olivat kolme teini-ikäistä tytärtäni, miten kertoa heille. Löysin paljon hyviä neuvoja amerikkalaiselta syöpäsivulta, josta info löytyy ainakin englanniksi ja espanjaksi.
https://www.cancer.org/treatment/children-and-cancer/when-a-family-member-has-cancer/dealing-with-diagnosis/how-to-tell-children.html

Sinun lapsillesi ehkä tärkeintä on kertoa, etteivät he ole syyllisiä sairauteesi, että kukaan ei ole syyllinen. Samoin kerro heille ainakin, että sairaus ei tartu ja yritä myös rohkaista heitä kysymään siitä. Lohduta lapsiasi myös sanomalla, että rakastat heitä sairaana ja huonokuntoisenakin.

Ymmärrän huolesi miehestäsi. Minunkin mieheni oli todella järkyttynyt diagnoosistani. Hänen tapansa selvitä eteenpäin oli olla yltiöpositiivinen tyyliin ”Varmasti oli joku virhe, varmasti ei olekaan syöpä, varmasti onkin joku lempeämpi syöpä, varmastikaan ei ole levinnyt jne…”. En tiedä miehesi tapaa reagoida, mutta oli se mikä tahansa, yritä ymmärtää häntä. Lähes kaikki tavat ovat oikeita! Varsinaninen tuki pitäisi mielestäni tulla hänelle mahdollisesti jostain muualta, esim. hänen sisaruksiltaan tai ystäviltään. Sinun ei tarvitse olla päätukijana, vaan itse ottaa vastaan tukea. Jos miehesi ei siihen pysty, mikä olisi aivan ymmärrettävää, toivottavasti saat sitä hieman kauempaa. Olette nyt koko perhe ’myrskyn silmässä’. Olkaa armollisia itsellenne ja toinen toisillenne. Ja luottakaa lääketieteeseen. Se pystyy nykypäivänä ihmeisiin!

Lähetän paljon lämpimiä ajatuksia teille kaikille!