Suolen toiminnasta: minä olen kahteen otteeseen jännittänyt suolen toimimista, eka kerran viime elokuussa kun oli leikattu kasvain, poistettu pala suolta ja tehty tilapäinen avanne. Lähtötilanne oli suolitukos, jolloin oli viikkoja ripulia ja oksentamista, lopuksi suolen tukkeutuessa lähinnä oksensin. Nenä-mahaletku päivystyksessä kun tilannetta tutkittiin, voi että! Leikkauksen jälkeen aluksi kyllä tuli tavaraa suolitukoksen purkautuessa, mutta voi sitä ahdistavaa odotusta ennen kuin suoli alkoi toimia ja avanteen kautta. Itkua ja surua. Suoli ei tahtonut ottaa ruokaa, oksentelin pitkään, 11 päivää meni sairaalassa kun kotiin pääsin vastata kun avanneasiat alkoivat toimia.
Huhtikuun lopussa oli aika laittaa avanne kiinni. Siinä vasta jännitin, että toimiiko esim toimetonna ollut sulkijalihas. Ja jännittivät muutkin, yks jos toinen kyseli onko edes pierua tullut. Eräs kirurgi selitti asian hauskasti, jotain tähän tyyliin. ”Ensin paukku, sitten plörinä”. Suoli antoi taas odotuttaa itseään, meni melkein kai kolme päivää ennen niitä paukkuja ja plörinöitä, oksentaminen sen sijaan sujui taas niin reippaasti että oli oltava sairaalassa 7 päivää. Mutta sulkijalihas toimi, ja vähitellen suolikin. Tosin herkillä olin kotona vielä parisen viikkoa, oksentelua välillä. Niinpä olen kovasti oppinut arvostamaan kun suoli toimii. Enää en tosin raportoi siitä muille.
Avanneasiasta sitä vastoin olen joillekin ihmisille puhunut. Olen kertonut, ettei avanne ole mikään häpeä eikä myöskään elämän pilaaja. Ja että se ei estä tekemästä juuri mitään. Ainoa asia, mitä en ollenkaan voinut tehdä, oli hierojan pöydällä maata vatsallani.