-
Viestit
-
Tervehdys, määrävuosikatsastuksessa tk:ssa lääkäri määräsi laajasti verikokeita.
Elän terveellisesti vähin perimäriskein, ei ylipainoa, pientä pissaus- ja alavatsavaivaa vain.
Psa ja suht% (?)
Maaliskuu 2020 4,0 14%
Toukokuu 2020 3,7 15%
Heinäkuu 2020 4,3 14%
Marraskuu 2020 5,0 14%Kesällä Oys tuseeraus ja ultra, magneettikuvat
Joulukuussa koepalat eturauhasestaJouluaattona tuli myönteiset tulokset, ei löydöksiä.
Xatral aloitetaan, huhtikuussa verikokeet, virtausmittaus, seuranta jne. Mahdollisesti tähystys.Miten muut alle 50-vuotiaat ovat edenneet elämisessä asian kanssa, minulla toivottavasti vain elo kroonisen temppuilevan eturauhasen kanssa loppuiän.
Moikka Mikkali!
Mikäli koepaloista ei löytynyt syöpää niin ei syytä huoleen? PSA voi olla kohollaan monesta syystä (ja usein syy ei selviä), tämä on mm syy miksi lääkärit eivät suosittele automaattista, kaikkia koskeva syöpäseulonta/PSA kokeita => aiheuttaa vain turhaa mielipahaa kun ei tiedetä mistä johtuu ja pelätään syöpä-mörköä.
Joten tsemppiä vain, jos PSA seurannassa lähtee voimakkaaseen nousuun lääkärit kyllä reagoi 🙂
Moi
Tekee mieli vastata kun toi ikä on juuri se milloin olisi itsenikin ollut hyvä tsekata aihetta ja alkaa kiinnostua eturauhasesta.
Nyt 66 vuotiaana ja kun on kesällä kolme vuotta er-poistosta, niin kiroaa omaa tietämättömyyttä ja haluttomuutta kohdata koko asiaa.
Muttei kyllä kukaan lekurikaan valistanut ja pyytänyt kiinnittämään asiaan huomiota.
Mutta vasta 2015 kun alkoi olla virtsarakon/ eturauhastulehduksia, vaikea erottaa, aloin ihmetellä, että mitä siellä jossain alakerrassa oikein taphtuu.
Virtsa oli veristä ja kirvelyä virtsatessa, hodettiin aina antibiooteilla ja helpotus kirvelyihin tuli tunneissa ja kun viikon kuurin söi loppuun, niin asia oli hoidettu.
Nyt jälkeenpäin käsitän, että siellä oli kehittymässä ers.
Noh, sitten vaan eteenpäin, kunnes sama toistui pari kertaa vuodessa.
Aina sama hoito. En ollut huolissani.
Kerran passitettiin vuonna 2016 ultraääneen. Ja sain kuulla että ” ompas harvinaisen pieni eturauhanen”. Ei siis mitään hätää, ajattelin. Ers ei tullut edes mieleeni.
Mutta aloin ihmetellä kun aamuiset erektiot jäi pois. Spermaa ei tullut, vaikka erektio oli aika normaali, välillä Cialiksen avulla varmistettu.
Ja sitten olin jo ihmeissäni kun Cialis ei enää vaikuttanut, edes 20 mg.
En voinut kuvitella, että se johtui jo aika pitkälle kehittyneestä ers.
Cleason arvo 7 ja koepala kun otettiin asia varmistui.
Sitä ennen olin puhunut ulkolaiselle lääkärille alakerran herran omituiseta hiljaisuudesta.
Hän reagoi siihen luontevasti ja lähetti jatkotutkimuksiin.
Siitä se sitten lähti koko ruljanssi käyntiin, helvetti.
Olisi pitänyt jo aikaisemmin avata suu asiasta, jollekin toiselle lääkärille, joita sentään tapasin tahdistimeni takia aika paljon.
Kaikki on käyty nyt läpi myös tunnetasolla, masennus ja suru, ketutus.
Kun selvisi etten ers kuole, vaikka olin varautunut, niin alkoi erektion katoamisen murehtiminen.
Nyt tunnen tämän kirotun ars-taudin, toipumisen siitä myös henkisesti, jne.
Leikkaus oli ns. säästävä, joten masturbointi on tuottanut kuitenkin ihan ” tyydyttävän” orgasmin.
Yhdytää sinkkuna en ole hirvinnyt edes testata kenenkään kanssa. Olen antanut itseni toipua ja potea.
Nyt kokeilin pitkästä aikaa Tadalafiliä ja sillä on nykyisin selvä myönteinen vaikutus erektioon.
Ei vielä sitä mitä oli ennen leikkausta, mutta myöntienen tullos jo poistaa sen kaikkien miesten murheen, ettei ole erektioonsa tyytyväinen.
Noh, mutta alussa, leikkaukseen jälkeen, kuten kääkärit sanovat, on turha vaatia itseltä yhtään mitään tai edes Viagralta tmv.
Toipuminen on hidasta, puhutaan 2- 4 vuodesta, kun on tehty radikaalileikkaus, er-poisto.
Olen aika monta jätkää, ukkoa, passittanut ottamaan PSA -arvon ja keskustelemaan lekurin kanssa eturauhasesta.
Ja kaikilla on ollut sama sokeus koko eturauhaseen.
Hekään eivät tienneet missä se oikein on ja mikä on sen tehtävä ja miten sitä tulisi hoitaa ja kuinka tulisi ennakoida, ettei ers kehittyisi.
Ja samoin naiset, ikäiseni tai nuoremmatkaan eivät tiedä er yhtään mitään.
Eräänkin isä kuoli ers. Mutta ei osannut kertoa ers sen enempää.
Äijien pitää kyllä ottaa asiasta kaikki tieto selville ja toimia sen mukaan.
Eräs ikäiseni ukko kuoli ers.
Hän ei ollut mennyt tutkimuksiin, eikä vaimolleen vaivoista puhunut, ” turhaan”.
Kun ers – diagnoosi oli tehty oli se jo myöhäistä. Ers oli levinnyt keuhkoihin. Tuli hautajaiset.
Pitää toivottaa kaikille ” aatetovereille ” jaksamista ja avointa mieltä suhteessa sairauteen tai mikä vaihe kullakin sitten on.
Asiassa ei ole mitään salailtavaa, vaikka aluksi sitä on ollut tietenkin kauhuissan koko jutusta. Lääkäreiden hoitosuosituksiin kannattaa suostua.
Itselleni suositeltiin sädetystä vuosi siitä kun er oli poistettu, mutten ollut valmis siihen, pelkäsin.
Vuonna – 20 maaliskuussa päättyi sädetysjakso, 33 kertaa.
Harmiton homma, nopea toimenpide, viisi minuuttia per kerta, eikä mitään seurauksia, ehkä väsymystä iltapäivisin.
Hoitajat osaavat hommansa. Pelot siitäkin hävisi heti ekan kerran jälkeen.
Nyt kundeille vaan tsemppiä ja kärsivällisyyttä, kaikessa, myös erektion suhteen.
Urologit voisivat kyllä naisiakin konsultoida ihan erikseen mitä ukoille tapahtuu miten miehen muuttuneeseen seksuaalisuuteen tulisi suhtautua, koska ers ravistelee rajusti myös parisuhdetta.
Ers on parisuhteen yhteinen matka sairastumisesta toipumiseen.
Kaikkien äijien pitäisi tietää kaikki eturauhasesta ja eturauhassyövästä täytettyään viisikymmentä.
Mutta kaikesta huolimatta kevättä ja lisääntyvää valoa kohti mennään, onneksi.Mulla oli ERS leikkaus 3.9.2020. Sen jälkeen olen saanut pienen löysän erektion Sildenafililla. Ei mitään kunnollista.
Virtsaputken ommelten kohta on mennyt kaksi kerta tukkoon. Virtsaputken kautta ommelsaumaa on rasseilla laajennettu. Helvetillisen kivuliasta hommaa.
Kuten ers toveri kirjoitti, olen minäkin kaikille tutuille kertonut tarinani. Psa on ollut monelle ihan uusi asia. Olen kavereita opastanut pyytämään lääkärikäynnin yhteydessä Psa verikokeen.
Parempaa jatkoa kaikille.Xatralia neljä kuukautta syöty, pissalle tulee liian kiire muutaman kerran vkossa. Yölläkin muutaman kerran vkossa noustava.
Vaikka tosissani yritin alakerran kylmältä suojata, pari kertaa olin pahimmat kipuilupäivät sairauslomalla. Työterveyslääkäri Motifenea ja ohjeita antoi.Huhtikuu 2021 5,3 ja 13%
Hiljainen nousu jatkunut (ks. aloitusviestini).
Oysissa 27.4. rakko tähystettiin, ei sakan lisäksi moitittavaa.
Kuukauden kuuriksi Taladafil verenkiertoa lisäämään (ei erektio ongelmia aiemminkaan, eikä sitä siihen nytkään ajateltu) ja lähete fysiatrille kireää lihaksistoa löysyttämään. Magneettikuvaan myös lähete, edellinen oli vajaa vuosi sitten.Loppuun asti vietyjen seksihommien jälkeen alavatsa ja kivekset erittäin kipeät. Kuuluuko tuo oire Xatraliin ja mahdollisesti yhä kasvavaan eturauhaseen. Jos ei laukeamisen jälkeiset kipupäivät lopu, lopetan seksin kokonaan.
Toivotaan kaikille reippautta ja hymyäkin, löytyköön niitä iloja ja aiheita innostua kevääseen.
Mikkali
Toisella magneettikuvauksella ei voitu sulkea mitään vaihtoehtoa pois.
Verikokeet syyskuun alussa taas.
Jos psa:n nousu jatkuu, harkitaan laajempaa näyttöönottoa leikkaussaliolosuhteissa. Tuo luki lääkäri palautteessa.
Kuinka monella ikävin löydös on selvinnyt vasta leikkauksessa?
Minulla stressiä nostaa, kun/jos eturauhasta ronkitaan, pissaaminen ja seksi entuudestaan ikävämmältä alkaa tuntua kehossa. En pidä itseäni vanhana lain vielä, 10 vuotta nuoremman vaimoni kanssa on tarkoitus vielä lasta yrittää.
Leikkaustutkimuksen jälkeen ehkä ”levolla” joutuu olemaan monessakin mielessä.
Millaisia kokemuksia, ajatuksia teillä on tästä?Helteiset ilmat sateiksi vaihtuvat, toivottavasti luonto ja mieli piristyvät kumpikin.
Reilu vuosi on mennyt, psa 5,7 ja 14%. 50 tuli kesällä täyteen.
Alakerran vaiva ei ole mieltä eikä muutenkaan olemista helpottanut, lokakuussa otettiin toiset koepalat. Vasemmalla puolella pientä epäilyä ikävimmästä, ikäni perusteella tuli tänään kutsu tarkempiin tutkimuksiin. Hoikat koipeni levitän tammikuun alkupuolella, nukutuksessa tutkivat välilihan kautta eturauhasta ja ympäristöä, yön suunnittelevat pitävänsä sairaalassa.
Kirjepostina ei ole asiasta vielä tullut, ajan löysin ppshp:n ajanvarauksista, keskiviikkona puhelimessa lääkäri kertoi varmaan enemmänkin toimenpiteestä – meni ohi tai ei jäänyt muistiin.
Tietysti asiasta kirjepostissa saan lisää ja soittamallakin, mutta mieltä kiertää.
Te moisessa operaatiossa olleet, mitä siinä tehdään, olitteko monta päivää kipeinä, katetria käytitte, kuinka pitkää sairauslomaa?
Pian Joulupukkikin käy, vuotta ilotulittavat jotkut, osa meistä hoputta sydäntalvea viettää.
Parhainta joulun aikaa ja hyvään uskovaa mieltä.5.1.2023 tehdyssä laajemmassa näytepalaotannassa löytyi kummastakin lohkosta syöpästä, 3+4 oli kirjeessä arvio.
6.2. ct ja luustokartta, 8.2. hoitosuunnittelu.
Tietysti jännittää ja mieli heittelee.
Tuloksen saanti 5.1. löydöksestä oli raskas. Ensin päivällä tuli tekstiviesti, että pad tulokset Omakannassa ja hoitaja ilmoittaa uudet ajat. Tunteja odotin, ei näkynyt Omakannassa. Illalla sitten vasta suorasanainen tieto näkyi. Uudet ajat tulivat kirjeessä ohjeineen. Olisin toivonut soittoa ja tapaamista, mutta niitä ei ilmoittamiseen tehty.
Noh, vajaa vkonen vielä, sitten tiedän paljon enemmän.
Paljon ulkoilua, normaalia touhua, aika saatava kulumaan.
Parhainta alkanutta helmikuuta väelle.Eli leikkaus edessä… ? Vai sädehoidollako aiot taudin saada kuriin. Lapsihommat voi ainakin unohtaa jos leikkaukseen lähdet. Vaikea on valinta noista vaihtoehdoista, kun kaikki ovat omalla tavalla invalidisoivia, sädehoito ilmeisesti viiveellä. Mutta lapsia voi ilmeisesti teoriassa vielä saada sädetyksen jälkeenkin?
Jaksamisia,
Lasten mahdolliseen hankintaan liittyen, olisikohan mahdollista ottaa nesteitä talteen syväpakkaseen.
Oma kokemus (perusteellisesta) sädehoidosta, on se että kuivia ovat laukeamiset sen jälkeen, ainakin toistaiseksi.Miten lie hoidetaankaan, monta yötä vielä joudun odottamaan suunnittelua.
Mitään ei taida pariin vkoon tapahtua valitun hoitotoimen kanssa sitten, valmistelevat ja potilas odottelee yrittäen touhuta normaalia arkea.
Haaveita on paljon, ostaisinko nyt elämäni ensimmäisen alle 3 vuotta vanhan auton, ottaisinko äkkilähdön Kanarialle vkoksi.
Syväpakastus tullee varmaan esille, neljän yön päästä tietänen.
Liiankin kanssa on mietittävää päässä, liian paljon tuli tähän alkuvuoteen kaikkea.Tuo sairaaloiden systeemi, että lähetetään postissa paksu kirje ja siinä ensimmäinen tapaamisaika yli kuukauden päähän on syvältä. Onkohan tuohon syynä rahapula vai eikö vain pidetä tarpeellisena organisoida asiaa toisin.
Sinulla tuo odotusaika näyttää nyt olevan ohi, eli asia etenee. Noilla lukemilla ennuste onneksi kai yleensä hyvä.
Yritä jaksaa, kyllä se siitä kirkastuu, kun asiat selviää.
Muistan kyllä omatkin tunteeni noin 9 vuotta sitten, kun autoillessani vaimo avasi pyynnöstäni minulle tulleen kirjeen ja luki että se OYSistä ja että sinulla on eturauhassyöpä! Oli se aika järkytys, kun olin hyväkuntoinen urheileva ja työssäkäyvä alle 60 kaveri. En ajanut metsään, mutta tuntui se jonkinlaiselta pommilta, kun kenelläkään tutulla ei ollut ERSiä.No sitten, minulle tehtiin OYSissä eturauhasen rad.poisto 2014. En kiirehtinyt leikkausta ja halusin kokeilla vaihtoehtohoitoja puoli vuotta. Ei olisi kannattanut viivytellä, sillä PSA ehti nousta yli 10 ja leikkauksessa huomattiin, että syöpä oli päässyt leviämään vähän eturauhasen ulkopuolellekin.
Robottileikkauksen valitsin siksi, että sen jälkeen pystyy tekemään vielä sädetyksen, jos tarvitaan. No viime vuonna minulla alkoi PSA hitaasti nousta, joten minulle tehtiin monen viikon sädetyshoito. Se on kivuton, mutta monta viikkoa kestävä hoitojakso. Itse sädetys tapahtuu päivittäin, mutta se kestää vain puoli tuntia kerrallaan. Nyt PSA arvoni ovat kunnossa eli ei-mitattavissa.Robottileikkaus oli hyvä valinta ja valitseisin sen nytkin, jos olisin samassa tilanteessa. Leikkauksen jälkeen ikävintä oli ehkä se, että täytyi pitää katetria viikon verran. Kun toipilasaika meni ohi, niin aika pian muutaman kk päästä minulla oli kaikki kunnossa. Jopa yksi ylimääräinen etukin tuli eli virtsaaminen nopeutui. Ei tarvitse huoltoaseman wc:ssä venyä minuuttikaupalla, kun virtsaaminen toimii yhtä nopeasti kuin pikku pojilla.
Pari ongelmaa on nyt tämän sädetyksen yhteydessä tullut. Minulle määrättiin Bicalytamide-lääke, joka on estrogeenia eli varmaan naishormonia. Se on aiheuttanut rintojen kasvua. Rinnat ovat lisäksi arat. Tätä lääkettä annetaan sädetyksen tueksi kaksi vuotta, yksi tabletti per päivä. Syksyllä kun lääkityksen päättyy, niin pitää kysyä urologilta, että häipyykö minulta myös nuo naisten rinnat vai voiko ne leikata pois. Ärsyttävää, kun ei kehtaa käydä yleisissä saunoissa.
Toinen pienehkö vaiva ilmaantui sädetysten jälkeen, että aina silloin tällöin erityisesti urheillessa lirahtaa muutama tippa housuihin. En ole leikkauksen jälkeen 8 vuoteen tarvinnut mitään vaippoja, mutta nyt kävin viime syksynä ostamassa pari laatikkoa kahden pisaran tennoja ja aina pitemmillä lenkeillä näköjään on hyvä niitä käyttää.
Minulla on nyt yhdeksäs vuosi menossa ns. syöpäpotilaana. En kyllä itse pidä itseäni mitenkään sairaana. Ennen leikausta en olisi voinut kuvitellakaan, että eturauhassyöpä hoidetaan Suomessa näin hyvin. Elämänlaatu on hyvä.
Ei muuta kuin tsemppiä tuleviin koitoksiin
Kiitokset kommenteista, helpottavat mieltä ja valistun niistä edelleen lisää.
Tänään keskiviikkona kävin hoitosuunnittelussa.
Ei ole levinnyt eturauhasen ulkopuolelle.
Poistoleikkaus jo ensi vkon perjantaina, uskomattoman pian operoidaan, 9 yötä odotusta vain.
Huomenna otetaan vielä kerran MRI ja labroja, maanantaina lisää.
Ehkä ensi yön saan nukuttua, monta vkoa on mennyt tosi heikoin unin.Kaikkein parasta vkoa teille kommentoijat ja toki muutkin.
Lähenee, lähenee, muutama normipäivä vielä täytenä miehenä. Ehkä loukkaava, vähättelevä, huono ilmaisu, mutta tältä on alkanut tuntua. Kun myöhemmin keväällä, kesällä, syksyllä ja alkutalvella paremmaksi uskon mielen menevän, enköhän täydeksi vielä rauhasetonta pysty sanomaan.
Huomenna käyn syväjääpankkiin annoksen antamassa, toivottavasti miljoonia liikkuvaisia löytyy sitten tulevaisuudessa.
Eniten huolettaa leikkauksen jälkeinen 1-2 -vkoinen katetrin kanssa oleminen, ihan sietämätöntä kipua oli sen kanssa muutama tuntikin olla tammikuussa. Ehkä se ei ole samaa kokoa, mitä leikkauksen aikana pidettiin, en tiedä.
Huolettaa myös sen katetrin pysyminen kunnossa, pissa kulkisi ongelmitta, kun etäisyyttä huolto- ja laittopaikkaan on reilusti. Ei käy kuin lyhyessä tanssissa, yli tunnin kulkeilu pikkukylältä.
Viime perjantain ja eilisen labrat ja sydänkäyrä ok, että terveenä leikkausaamua kohti.
Myönteistä vkoa ja keväisiä ajatuksia jo mieliin kaikille.Tsemppiä leikkuuseen. Se katetriaika tuossa on tosiaan pahin, mutta sen jälkeen alkaa pikkuhiljaa helpottamaan. Itselläkin katetrin kanssa kotiin tullessa se liikkui sen verran, että ensimmäinen yö meni veristä pissaa kauhistellessa. Mutta sekin siitä selkeni. Katetrin poiston jälkeen saattoi kävelylenkin loppuvaiheissa tulla kuset kyselemättä housuun vaikka suojaakin oli. Ajan myötä pitäisi helpottaa.. Virtsan hallinta ei vieläkään 100% ole, mutta tämän kanssa pärjää. Kunnon erektiota odotellessa…
Reissu robottiavusteisessa käyty, koko eturauhanen poistettiin reilu kolme vkoa sitten. Vielä ei ole patologin loppuarviota tullut.
Vastuksitta, epäonnistumisitta ei operaatio mennyt. Poikkeavan anatomian, oli kyllä jo todettu maaliskuussa 2020, leikkauksessa osumaa sai myös suoli ja virtsanjohdin katkaistiin. Näistä sattumuksista kovaa kipua kärsin monta päivää osastolla, onneksi asiaa alettiin tutkia ja hoitaa, dreeneillä hoidettiin. Kotiin 18 päivää leikkauksesta munuaiskatetrin kanssa, odottelen korjausleikkaukseen, jospa ennen vappua tehdään.
Kestokatetria pidin osastolla 16 päivää, siihen tottui, mutta karmeaa oli sen poisto. Sain hoitajalta pyytämällä puudutusta, mutta jatkossa vaadin enemmän. Onko tapana puuduttaa ollenkaan, hoitajalta en saanut selvää vastausta. Kuivana aika hyvin olen pysynyt nyt kotona.
Nakki vähän jo reagoi, liekö jotain kiukuttelua hankaavaan kankaaseen ja muisteleeko kivoja aikoja viime kesältä…
Kovasti yritän pirteänä ja reippaana pysyä, isoa tympäsyä tämä kylkiletku ja reisipussi nostaa. Toki mieltä piritää, että ehkä se pahin on pois.
Parasta kevääseen, eiköhän se kesäkin sitten joskus tule.Jotensakin piinaava kevät on jatkunut, odotusta, odotusta. Myönteisenä kuitenkin lähes pidätyskyvyn palautuminen. Nakki ei mihinkään ajatukseen reagoi, ei nosta päätään kädellä tehostettuun käskyynkään. Toistaiseksi ei ole mitään apuja siihen tarjottu, en ole jaksanut edes olla vailla. Psa:ta ei ole otettu helmikuussa tehdyn täyspoiston jälkeen.
Nefrostoman poistoon tuli lopultakin aika, pääsen tämän toukokuun viimeisellä vkolla. Jos tai kun se menee nyt toivotusti, päässen juhannussaunaan ja ehkä uimaankin.
Työstä olen joutunut pois olemaan kuukausia, huomaan yleiskunnon heikenneen. Kela jo vihjaili työkykyarviointia olevan tulossa kesälle, alkusyksyyn. Palava halu on päästä töihin, liikkumaan, harrastamaan, pitkä tauko on syönyt miestä!
Tähystysleikkauksissa aiemmin vahinko-osumia tuli yleisemmin, nykypäivänä onneksi vähemmän. Minulla oli surkeaa tuuria, osui suoleen ja tympeimpänä siis virtsanjohtimen katkaisusta seurannut 3 kk nefrostoma. Kivunhallinta Targiniqilla, 5-10 mg x 2 vrk, joinain päivinä riittää.
Millaisia virhelöisiä on teille sattunut, saitteko muuta hyvitystä kuin lukuisat pahoittelut ja kuukausien ketutuksen.Itsellä ei tietääkseni ole hoitoketjussa sattunut juuri mokia, jos ei laske sitä, että olisin itse voinut hakeutua tutkittavaksi aikaisemmin, mutta kun nyt kukaan tietävämpi ei ole vastannut, niin kommentoin kuitenkin.
Oletko miettinyt yhteydenottoa potilasasiamieheen/potilasvahinkoilmoitusta? Jonkinlaisia korvauksia voisi saada sitä kautta. Ainakin teoriassa tuossa ei ole tarkoitus hakea syyllisiä hoitohenkilökunnasta, vaan pyrkiä prosessien kehittämiseen, ja potilas tosiaan voi saada korvauksia.
Tuosta ”miehisestä” toimintakyvystä tulee mieleen, että siihen varmasti kannattaa hakea apua, kun asia vähänkään alkaa kiinnostaa. Ja oikeastaan sitä ennenkin hyvä yrittää pitää parisuhdetta lämpimänä muillakin tavoin (näin hormonihoitoa saaneena potilaana, joka on joutunut huomaamaan että pillerit eivät taida ratkaista ongelmaa, ennen hormonien palautumista…)
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän viestiketjuun.