-
Viestit
-
Päätin kirjoittaa tänne, koska itselleni muiden kokemuksista on ollut hyötyä. Kirjoitan aika pitkästi suurin piirtein kaiken mitä olen asiasta tänä vuonna oppinut. Olen insinööri, se ehkä selittää 😉.
Oma tapaukseni alkoi tammikuussa 2023, kun yllättäen sain porttilaskimotukoksen. Käyn sen läpi, koska se on todennäköisesti seurausta eturauhassyövästä. Ylävatsassa kivut koveni, luulin että oli tullut taas refluksikohtaus, mutta lääkkeistä huolimatta kipu vain koveni, eikä ne kivut tuntuneet kuitenkaan refluksin oireilta. Neljännen päivän aamuna menin viimein päivystykseen sanoilla ”nyt on sellainen kova ylävatsakipu, jota ei ole ollut aikaisemmin, olisiko sappikivet tai vatsahaava”. Kumpaakaan minulla ei ole ollut, joten en tiennyt millaiset ne kivut olisivat.
No otettiin päivystyksessä verikokeita ja mitään ei oikein pystytty löytämään tai sulkemaan pois, joten minut siirrettiin ambulanssilla Jorviin (HUS sairaala). Siellä oli ultraääni ym. testejä, mutta viimein vasta TT-kuvaus illalla paljasti, että porttilaskimo, joka on maksan kyljessä, on liki tukkeessa. Se kokoaa laskimoveren vatsasta ja suolistosta maksaan prosessoitavaksi. Tilahan on vakava (n. 10% kuolleisuus), joten jäin sairaalaan ja hoitona alettiin piikittää hepariinia, joka ”sulattaa” tukosta. Neljän päivän kuluttua oireet olivat hävinneet. Tehtiin useita veri- ja virtsakokeita mm. P-PSA 5.25 (pitäisi olla minun ikäisellä 63v. alle 4.5 ja P-PSA-suh. 8% (pitäisi olla alle 15%). En tiennyt silloin mitä nuo tarkoittaa, mutta myöhemmin selvisi, että PSA luku 5.25 indikoi joko laajentunutta eturauhasta tai syöpää ja PSA-suh <15% erittäin todennäköistä syöpää (varsinkin jos eturauhanen ei ole laajentunut ja PSA on 4…10 välillä). No senpä takia sain lähetteen myös urologille, joka halusi ensin uuden PSA testin helmikuussa. Silloin lukemat oli P-PSA 5.58 ja P-PSA suh. 10%.
Porttilaskimotukoksasta löytyy hyvä kirjoitus (https://helda.helsinki.fi/bitstreams/9e3143aa-e3ca-4687-9544-a98b54661ce8/download). Tätä tutkin helmikuussa 2023 ja opin mm., että syöpä on 23% kontribuutiolla toiseksi yleisin taustasairaus porttilaskimotukoksen syynä.
Koska minulla oli porttilaskimotukos, lääkärit keskittyivät aluksi muiden yleisempien taustasairauksien tutkimiseen, mm. geneettiset syyt (helmikuussa oli selvää että ei poikkeamia), ylävatsan syövät magneettikuvauksella (haima yms., ei löydöksiä). Huhtikuussa käytiin läpi vatsalaukku ja suolisto (Endoskopia). Ei syöpää vatsalaukussa eikä suolistossa.
Toukokuussa oli eturauhasen magneettitutkimus. Eturauhanen normaalikokoinen. Kaksi syöpäpesäkettä löytyi, PIRADS 4 ja 5, ei levinnyt imusolmukkeisiin, pesäkkeet eturauhaskapselin sisällä, rN0 ja rT2 N0. Helpottava tieto oli, että syöpä on vielä alussa eikä levinnyt.
No tämä ei lääkäreille vielä riittänyt hoidon aloittamiseksi vaan haluttiin koepalat. Kesäkuussa kuusi koepalaa otettiin normaalisti paikallispuudutuksessa peräsuolen kautta. Ei täysin kivuton toimenpide, mutta siedettävä. Vertaisin hampaan paikkaukseen noin kivun tuntemusten osalta. Tulos pari viikkoa myöhemmin: Pesäke 1; Gleason 3+3, Pesäke 2; Gleason 3+4 (Gleason 4 osuus 30%).
Hoitoneuvottelussa heinäkuun lääkäri sanoi, että jos Gleason osuus olisi pienempi kuin 20% hoitosuositus olisi aktiiviseuranta, mutta nyt radikaalihoito olisi paikallaan. Sovittiin sädehoidosta ilman hormonihoitoa, koska syöpä ei ollut levinnyt. Olin valmistautunut hyvin lukemalla kirjan Peter J. Boström, Eturauhasen sairaudet, jota monet täällä ovat suositelleet. Vertailtuani leikkausta ja sädehoitoa olin itse päätynyt sädehoitoon. Mielestäni paras olisi ollut kombinaatio sisäinen- ja ulkoinen sädehoito. Sisäisessä (HDR) laitetaan nukutuksessa säteilevät hiukkaset neuloilla eturauhasen sisään välilihan läpi muutamiksi minuuteiksi ja otetaan pois. Tämän jälkeen olisi vielä useita ulkoisia sädehoitoja. Leikkauksen haitat ovat minusta suuremmat, vaikka se tehtäisiin robottiohjattuna kuten HUSssa (Peijaksen sairaalassa). En niitä nyt kirjaa tähän, mutta kannattaa tutustua. Lääkäreiltä oli vaikea saada täsmällistä tietoa hoitojen tehokkuudesta, mutta lopulta tulin siihen käsitykseen, että minun tapauksessani molempien hoitojen (säde tai leikkaus) paranemistodennäköisyys on n. 90%.Lääkäri sai minut vakuuttuneeksi, että pelkkä ulkoinen sädehoito minun tapauksessani olisi riittävä. HUSssa ulkoinen sädehoito tehdään Meilahden syöpäkeskuksessa. Minun tapauksessani suunnitelma oli 20 käyntiä, 3 Gy yksikköä sädetystä per käynti, joten kokonaissädeannos olisi 60 Gy yksikköä. Se on HUSssa nykyisin aika normaali hoitosuositus. Käynnit ovat peräkkäisinä arkipäivinä.
Syyskuussa juuri ennen sädehoitoja PSA oli yllättäen laskenut spontaanisti 4.39 (joka on siis normaali <4.5).Itse sädehoito tapahtui niin, että ensin oli yksi simulointikäynti, jossa otettiin sekä TT- että magneettikuva. Lisäksi tatuoitiin kylkiin ja vatsaan karkeakohdistuspisteet.
Itse hoito suoritetaan HUSssa Varianin Halcyon lineaarikiihdyttimillä. Ennen hoitokertaa peräsuolen tulee olla tyhjä ja virtsarakon lähes täynnä. Tämä pienentää hajasäteilyä peräsuoleen ja virtsarakkoon. Hoito on HUSssa erittäin hyvin organisoitua, laitteita on käsittääkseni yhdeksän, jokaisessa uusi potilas kymmenen minuutin välein. Itse hoidossa otetaan vain päällyshousut pois, asetutaan pöydälle, hoitajat kohdistavat sinut kolmen tatuointimerkin avulla aina samaan asentoon, laite siirtää sinut ”putken” sisään, magneettikuva otetaan, laite kohdistaa sinut tarkasti kuvan mukaan, itse sädetys kestää noin yhden minuutin. Sitä ei tunne ollenkaan. Kohdistus on muutamien millimetrien tarkkuudella vain eturauhaseen. Sitten ulos, kiitos ja näkemiin ja uusi potilas laitteelle.Laite ja menetelmä on muuten ihan sama mitä yksityinen Docrates syöpäsairaala käyttää. En sen vuoksi oikein ymmärrä miksi kukaan maksaisi yli 25tEUR yksityisen sairaalan käytöstä. HUS palvelu on erinomaista. Ainoa ongelma on, että koko tutkimusprosessiin meni useita kuukausia. Täytyi luottaa asiantuntijoihin, että eturauhassyöpä minun tapauksessani etenee tosi hitaasti. Itse hoidosta oli odotettavissa joitakin sivuoireita. Minulla ne oli minimaaliset eli toisesta hoitoviikosta lähtien lisääntynyt virtsaamistarve ts. kerran yöllä heräsin vessaan. Muita oireita tai haittoja ei ole ollut.
Viimeisen hoitokerran jälkeen otettiin PSA. Se oli nyt lokakuussa 2,62. Hoitojen jälkeen olen nyt terve. Seuranta suoritetaan 6 kuukauden välein. Oletettavasti PSA laskee vielä. Jos PSA nousee niin että PSA on 2 pykälää suurempi kuin alin mitattu, on oletettavaa, että syöpä on uusiutunut (ts. jos alin olisi esim. 1.5 ja se nousisi 3.5). Silloin tutkitaan uudestaan ja voidaan tarvittaessa kerran vielä tehdä sädehoito. Jos se uusiutuu vielä sen jälkeen, turvaudutaan muihin hoitoihin esim. hormonihoitoon.Kaiken kaikkiaan hoito meni siis hyvin, kalenteriaikaa tutkimuksiin mielestäni meni liian kauan, koska joka vaiheen jälkeen oli viikkojen odotus. Jos olisin sen tiennyt esim. maaliskuussa, olisin otattanut magneettikuvat yksityisellä (vain muutama sata Euroa), joten kalenteriaika olisi lyhentynyt ehkä kaksi kuukautta. Muut palvelut ovat yksityisellä kalliita, kuten koepalat (tuhansia euroja) ja sädehoito (kymmeniä tuhansia euroja).
Hei diablo ! Sain tammikuussa samat sädetykset kuten sulla 20×Gy 3. Mulla ärhäkkä/paikallinen ers joten mulla menossa myös hormonihoito 2 v/Pamorelin 22,5 mg/6 kk välein. Nyt 6 kk jälkeen sädetyksestä PSA 0,08 sitten kävin omaan piikkiin PSA;t 8 kk jälkeen 0,05. Muutoin olen nyt virtuaaliseurannassa. Oletan,että ers;n hoidoissa pientä poikkeavuutta sairaaloiden välillä Minä potilaana Kuopion Yliopistollinen sairaala KYS kysyin lekurilta,entäs jos ers uusiutuu miten on voiko säädettää toistamiseen vastaus,että ei välttämättä !?
Hyvät jatkot sulle 👍
Kiitos kirjoituksestasi. Kuten totesit, tällainen jakaminen ihan varmasti auttaa monia muita samankaltaisessa tilanteessa olevia. Liikaa kokemustietoa ei ole käytettävissä. Lisäksi kaikilla tämä eturauhassyöpäkin tuntuu olevan hyvin yksilöllinen ja siksi on hyvä, että on luettavissa monia erilaisia kertomuksia kokemuksista. Yhteinen kokemus varmasti meillä on juuri tuo kuukausia kestävä selvittely pitkine odotusaikoineen jokaisen tapahtuman välissä. Oma prosessini käynnistyi jokseenkin tasan vuosi sitten ja vaikka silloin koin nuo odottelut todella tuskallisina, näin jälkikäteen asiaa ajatellessa näen kaiken kuitenkin edenneen suhteellisen napakasti. RALP-leikkauksnei oli lopulta huhtikuun 21. Jäljellä on edelleen pidätyskyvuyttömyyttä, joka tosin sekin on huomattavasti helpompaa nyt seitsemän kuukautta leikkauksen jälkeen, kuin mitä se oli silloin alkuun. Ikävä vaiva, josta toivottavasti joskus pääsen eroon.
Kaikkea hyvää jatkoon!
Aikomukseni oli myös todeta tuosta jatkuvasta henkilöiden vaihtumisesta julkisella puolella. itse ainakin kaipaisin pysyvyyttä. Nyt matkalleni osui terveyskeskuslääkärin lisäksi lääkäreitä useammasta eri HUSin sairaalasta – Lohja, Peijas, Meilahti. Hoitoneuvotteluun päästyä kuvittelin, että sama urologi sitten siitä jatkaisi, vaan eipä jatkanutkaan. No leikkauksen jälkeen sentään jälkikontrolli jatkui saman huippuosaajan kanssa.
Tästä samasta aiheesta puhutaan myös tässä tuoreen kyselytutkimuksen tuloksissa https://www.docrates.com/suomi-hoitaa-2023-tutkimus-eturauahassyopa/?fbclid=IwAR1f-zLGBgXVKX7-hyXWsuk6H7fbVpg0oICWpCxBREgHKxwen-kjAVFKLWE
Hei ! Ers;ni hoitoprosessi käynnistyi 8/2022 virtuaaliseurantaan siirryin 8/2023 tuona ajanjaksona tapasin viisi (5) Urologia yhden (1) syöpä lääkärin kaksi (2) TK lääkäriä kaikilla erilaiset vastaukset kysymyksiini Minulle kerrottiin,myös että soittamalla kysin Uroterapeuttihoitajalle mahdollisista ers;n liittyvistä ongelmista hoidon aikana niin sieltä saa apua. Olen joutunut sinne soittamaan kolme (3) kertaa jokaisella kerralla”käsketty”kääntymään kuntani TK;n puoleen.Koen,että yksilölliset hoidot yskii mm..pitkälti siitä kun täällä Sädesairaalalla on oma organisaatio ja Kysillä omansa.Olin myös havaitsevani,että näiden organisaatioiden välillä vallitsee tiukka hierarkia.Konaisuutena olen tähän asti ollut nöyrän kiitollinen saamaani hoitoihin 🤝
Moi,
Ajattelin kirjoittaa vastakseni omalta osaltani ensimmäisessä viestissä olleeseen pohdintaan siitä miksi kukaan maksaisi yksityiselle puolelle hoidoista. Toki minäkin tavallaan ajauduin ratkaisuuni, eli mitään suurta yksittäistä päätöstä ei tavallaan ollut. En kirjoita kovin pitkästi, mutta voin antaa täydentäviä tietoja (jossain määrin anonyyminä), jos jotakuta kiinnostaa.
Taustanani oli se, että olin vähän yli viisikymppinen mies, joka oli ollut sen verran terve, että harvahkot lääkärissäkäynnit oli tullut hoidettua tutulla yksityisellä lääkärillä, eli mitään hoitosuhdetta ei ollut paikalliseen terveyskeskuksen. Olin seuraillut PSA:ta tuossa kolesterolien seurannan mukana, ja se oli pikkuhiljaa hiipinyt ylöspäin mutta lääkärini ei ollut siitä suuremmin huolestunut. Viimeinen mittaus tulos oli 6. jotain, ja kun siitä seuraavan kerran lääkäriä tavatessani kysyin, hän ehdotti urologilla käyntiä. Kysyin suositusta ja sain yksityisen urologin nimen. Urologilla sattui olemaan lähipäivinä vapaita aikoja, ja yhtäkkiä asiat etenivät nopeasti.
Urologi->MRI>Pirads4 lausunto>Koepalat>Gleason4 lausunto.
Aikaa kului tuosta oman lääkärini tapaamisesta siihen, että urologi teki asiasta minun kanssani keskusteltuaan lähetteen keskussairaan (sädehoitoon) kului vähän alle kaksi viikkoa. Keskussairaala (ei HUS) vastasi paksulla kirjeellä aikanaan ja esitietokyselyt täytin verkossa. Ensimmäinen tapaaminen sairaalassa olisi ollut joskus runsaan kuukauden päästä lähetteestä. Mitään henkilökohtaisia yhteydenottoja prosessiin ei kuulunut ennen sitä.
Ehdin siis miettiä tilannetta ja keskustelin mm lääkäri-sukulaisen kanssa, ja esiin nousi toisen mielipiteen kysyminen Docrates:ta, jonka olin muuten vaihtoehtona jättänyt mielessäni ja päätynyt verovaroin maksettuun vaihtoehtoon. Varasin etävastaanottoajan ja siellä lääkäri ehdotti PET tutkimuksia syövän tilanteen varmistamiseksi ja päädyin varaamaan ne. Kävin kaksissa kuvauksissa ja niiden jälkeen oli tapaaminen Docratesissa. Tuossa tapaamissa kuulin, että oli syytä epäillä syöpää löytyvän myös kahdesta luustokohdasta ja sain ehdotuksen päivitetystä hoitosuunnitelmasta, johon kuului hormonipuolella pistos- ja tablettilääkitys ja ulkoista sädehoitoa sisäisellä HDR braky -boostauksella. Sädehoito kohdistettuna myös noihin epäiltyihin luustometastaaseihin. Tässä vaiheessa oltiin vielä kalenterissa ennen ensimmäistä tapaamista keskussairaalan kanssa, joten siinä mielessä minulla ei ollut ongelmia muuttaa hoitosuunnitelmaa, ja soitin keskussairaalaan peruakseni ensimmäisen käyntini sinne (tuo siis jäi ainoaksi henkilökohtaiseksi kontaktiksi sinne). Hormonihoito aloitettiin samalla Docrates käynnillä ja sain myös sädetyksen rintojen alueelle, jotta ne eivät myöhemmässä vaiheessa lähtisi kasvamaan. Hormonihoito ilmeisesti tehosi minun tapauksessani hyvin, sillä PSA oli jossain 0.5 tasolla siinä vaihessa kun sädehoito myöhemmin aloitettiin. Ulkoisen sädehoidon jälkeen PSA 0.1 ja sitten noiden HDR-braky kertojen jälkeen taisi olla 0.02. Oli varmaan tuon hyvän vasteen seurausta, että lääkäri oli sitä mieltä, että hormonihoito voidaan päättää jälkimmäisen HDR-brakyn aikaan. Eli kaiken kaikkiaan koko hoitosarja kesti vain runsaat kaksi kuukautta, (kuukauden välein annettavia ADT piikkejä mahtui tuohon 3 kappaletta).
Tuosta sarjasta on nyt noin vuosi, hormonitasot palautuivat noin puoli vuotta hoidon jälkeen ja PSA on pysynyt alle 0.1 mutta sitä toki mielenkiinnolla seurataan.
Itse arvostin prosessissa sitä, että minua ei palloteltu lääkäriltä toiselle, ja kaiken kaikkiaan asiat sujuivat ripeästi. En suoraan sanottuna tiedä mikä on tuon PET diagnostiikan luotettavuus tälläisessa tapauksessa, jossain mahdollinen metastaasi ei ole pitkälle kehittynyt. Olen kuitenkin toiveikas, että jos diagnoosi oli oikea, varhainen puuttuminen siihen sädehoidolla ja suhteellisen järeällä hormonihoidolla antaa mahdollisuuden jopa siihen, että se olisi saatu nyt nujerrettua (oligometastaattinen syöpä on mielenkiintoinen aihe). Olen myös melko varma siitä, että keskussairaalassa noita PET kuvauksia ei olisi tehty eikä siis tilannetta olisi voitu huomioida hoitosuunnitelmassa. Lisäksi kun hormonihoito toisaalta lopetettiin noinkin lyhyeen, olen siitä päässyt toipumaan, ja minulla ei kaiken kaikkiaan ole mitään olennaisia hoidon sivuvaikutuksia nyt.
Huonona puolena sitten se, pihassa on yhä vanha auto, kohtuullisen kivan auton hinta tuohon meni. (Saamani hinta-arviot kyllä pitivät ihan hyvin)
Hei kiitos kaikille kommenteista. ERS on yksilöllinen ja sama hoito ei ole kaikille paras. Minun tapaukseni alkoi porttilaskimotukoksesta ja ensin tutkittiin vakavimpien syöpien mahdollisuus (haima, suolisto, ylävatsa jne.), joiden hoitaminen olisi ollut kiireellistä, jos olisi löydetty. Sen takia tuo eturauhastutkimus jäi viimeiseksi, koska sen ennuste on paras miesten syövistä (jos niin voi koskaan sanoa syövästä). Tuosta johtuen erikoislääkäreitä tuli tavattua (tai sain heiltä kirjallisia analyyseja) yli kymmenen. En kokenut sitä ongelmana, oikeastaan päinvastoin. Sain tiedonpalasia ja useita näkemyksiä, jotka eivät olleet suuresti ristiriitaisia. Toiset lääkärit ovat parempia kommukoimaan kuin toiset, joten se oli vain hyvä.
Haluaisin kysyä EP-PSA6lta tuosta PSA arvosta sädehoidon jälkeen. Se on mielestäni erittäin poikkeuksellinen. Yleensä 0.02 – 0.1 luokkaa olevia arvoja saavutetaan heti hoidon jälkeen vain leikkauksella, jossa koko eturauhanen poistetaan. Silloin eturauhanen tai syöpäsolukko ei eritä proteiini PSAta enää ollenkaan. Jos PSA kasvaa leikkauksen jälkeen, johtuu se aina syövästä. Terve eturauhanen ei kasva uudestaan tyhjästä. Sädedoidon jälkeen paras hoitovaste on, jos PSA alenee hoidon jälkeen mahdollisimman hitaasti, esim arvoon 0.5 24kk kuluessa. Sädehoidossahan ei ole tarkoitus tuhota koko eturauhasen tervetta solukkoa, joten proteiini PSAta erittyy jonkin verran kuten terveellä. Ainoastaan syöpäsolut tuhotaan. Terveellä miehellä iästä riippuen PSA on n. 1 – 4.5, ei lähellä nollaa. Ts. oliko sulla virhe tuossa kirjoituksessa vai oliko tulos tosiaan 0.02 heti hoidon jälkeen.
Kommenttina tuohon yksityissiaraala kysymykseen vielä. Docratesillä on kaksi Varian Halcyon sädehoitolaitetta ja heillä ei ole leikkaussalia. Jos hoidoksi sovitaan leikkaus, se alihankitaan. Samoin heillä ei ole tiloja ja laitteistoja koepalojen ottoon. Sekin alihankitaan. En tunne tarkemmin, mutta voisin kuvitella että alihankitaan esim. HUSlta, koska ei noita leikkaussaleja ja laitteistoja ylen määrin Suomessa ole. Kyynisenä insinöörinä ajattelen, että on paras business case, jos tehdään useita erilaisia tutkimuksia ja suositaan sitä hoitomuotoa joka itsellä on (säde). Silloin kate on paras. Ts. kyyninen insinööriminä ajattelee, että ylihoidetaan ja saadaan enemmän rahaa – rahastetaan ihmisten epävarmuudella, tiedon puuttella ja huolella. Tämähän ei tietenkään yksityislääkärin mielestä ole näin, vaan kyynisen insinöörin mietteitä :-).
Jotta asia olisi mahdollisimman kummallista (kyynisen insinöörin mielestä), myös HUSlla on yksityislääkäritoiminta Orton Oy. Samat lääkärit, jotka päivällä tekevät esim. eturauhaskoepalojen ottoa HUSn palkkalistoilla, tekevät sitä klo 16 jälkeen Ortonin leivissä. Käyttäen tosin samoja HUS tiloja ja samoja HUS laitteita. Jos haluat koepalat per heti voit ostaa palvelun Ortonilta (Fuusiobiobsia 1300EUR) tai eturauhasen poistoleikkauksen (24600 EUR)(luonnollisesti HUS tiloissa). Hmm. onkohan tässä joku interessiristiriita, miettii kyyninen insinööri. Onko tuo HUS julkinen hoitopolku niin hidas, jotta saadaan liikevaihtoa Ortonille (nopeampi palvelu). Ei tietenkään, vastaa kohta yksityislääkäri.
En mielestäni tehnyt virhettä noita PSA lukemia poimiessani ja nyt tarkistin muutaman tuloksen ”alkuperäisistä” ja täsmäsivät, nuo hoitojen yhteydessä saadut oli Docratesin käyttämältä labralta, myöhemmin olen käyttänyt toisia labroja.
Olen itse ajatellut, että oma syöpäversioni oli huomattavan hormoniherkkä, tosiaan jo ennen sädehoitoja oli PSA vähän alle 0.5 tasolla. Hormonihoitoni oli yhdistelmä Firmagonia ja Bicalutamidia, joista ensimmäinen vei testosteroni tasot hyvin alas (0.2 hoitojen jälkeen ja tuo pudotus oli luultavasti nopea), ja jälkimmäinen sitten vielä blokkaa testosteronireseptoreja. Nyt viimeksi mitatessa Testosteroni 20 ja PSA 0.06, eli tosiaan testo taso kävi sadasosassa tästä normaalimmasta tilanteesta.Minulla alkuvaiheet tutkimuksissa tapahtuivat muualla, mm koepalojen otto, mutta Docrates kyllä mainosti/mainostaa jotain koepalojen ottorobottia, MRI-ohjattua, ja sain sen kuvan, että se olisi heillä itsellään ollut.
Nuo HDR-brachyt tehtii yleisanestesiassa, eli koen kyllä sen tapahtuneen leikkaussaliolosuhteissa, ja tuo siis Docratesin tiloissa. Itse asiassa anestesian valvontalaitteet olivat monimutkaisemmat kuin mitä olin aikaisemmin tavannut, joko kehitys on kehittynyt tai sitten tuossa oli jotain lisävempainta, jotta anestasialääkäri ja -hoitaja voivat olla kauempana kun säteilevä vaihe alkaa….Eturauhasen poistoleikkauksia Docrates tosiaan ilmeisesti ”vain välittää”.
Sädehoitolaitteen tarkkaa tyyppiä en tiedä, Varian kuitenkin valmistajana, sen verran poikkesi kuvaamastasi HUS:n laitteistosta että olen melko varma että siinä ei ollut magneettikuvausta. Oli varmaan röntgenlaitteisto (kartiokeilakuvaus?) + ulkoinen optinen 3D seuranta siltä varalta, että olisin liikkunut.
There is a lot of useful information on this website. You can relax and enjoy your favorite games here: run 3
Itselläni oli rajoittunut pieni pesäke, ei luustossa ym Ei kipuja. Nyt harmittaa, että tehtiin leikkaus kun lukee sädehoitotuloksia. Onko urologit liian innokkaita suosittelemaan ja käyttämään robottia, ja sitäkautta suosimaan leikkausta. Siinä liikkuu isot rahat myös julkisella, kertakäyttökrääsää ja liisinkimaksuja, myyjät innokkaasti kauppaa niitä. No maksaa sädehoitokin. Pitäs aina haastatella myös sädehoitolääkärit ennen päätöstä. Tulehduksiakin tullut liäsksi. Meneekö bakteerit ihon auko kautta herkemmin kuin jos tehtäs robotllakin avona. Pidätyskyky ei meinaa palautua, tuskin koskaan se on iso haitta loppuelämän. 6 kk leikkauksesta. Välillä meinaa uupua. Jumppa on tosi haastavaa kun tietää että se autonominen sulkijakin on mennyttä. Kyllä harmittaa.
Täällä kun pohditaan tuota leikkaus vaiko sädehoito -tilannetta, haluan siihen todeta, että minulle jokseenkin vuosi sitten lääkäri hoitoneuvottelussa selkeästi toi vaihtoehdot esille. Jos valitsen sädehoidon, ei enää sitten voida leikata. Ja toisinpäin, jos leikataan, voidaan sitten myöhemmin myös sädettää. Siksi valitsin leikkauksen. Muuten olen jokseenkin tyytyväinen kuntoutumiseeni, mutta pidätyskyvyn kanssa on edelleen ongelmia. Toki tilanne on parempi, kun pärjään nyt jokseenkin kahdella-kolmella suojalla vuorokaudessa, mutta onhan tämä kuitenkin aika kiusallinen vaiva. Leikkauksesta tulee vuosi täyteen tässä kuussa.
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän viestiketjuun.