-
Viestit
-
Hei, nimimerkillä Lumipallo, kyseli seksikokemuksia eturauhassyövän sairastaneilta.
Minulla leikattiin eturauhanen, vesikkelit, imusolmukkeita yms. radiakaalileikkaus, eikä pystytty siis säästämään hermoja.
Erektio ei onnistu lainkaan. Caverject dual 20mg pistoksella penikseen saan kivuliaan erektion aikaiseksi.
Olen nyt 50-vuotias. Seksiä harrastin viimeksi muistaakseni vuonna 2011. Se kipu vie fiilikset tai siis seksihaluja olisi, mutta piikki kiinnosta. Että taistelumieltä vaan kaikille ihan hitosti.Itselläni robotti 3 vuotta sitten, hermot kyettiin säästämään molemmin puolin, ja toistaiseksi PSA on pysynyt alhaalla. Erektioni heikkeni robotin jälkeen, muttei olemattomaksi. Pientä paranemista tapahtui sitten ehkä 1,5 vuoden aikana. Edelleen olen leikkausta alemmalla tasolla. Suun kautta otettavalla erektiolääkkeellä homma nykyisin yleensä onnistuu ja toisinaan muutenkin (jostain syystä aamulla paremmin kuin illalla). Erektiota ei tahdo oikein syntyä mielikuvilla, vaan vaatii kyllä entistä enemmän ja pitempään stimulointia käsin onnistuakseen. Kipuja ei erektiossa ole. Pidän tilannettani olosuhteisiin nähden lähes tyydyttävänä ja uskon, että useimmilla asiat on ehkä huonommin, ja joillakin paremmin tämän leikkauksen jälkeen.
Olen pahoillani puolestasi, Antero. Yksi mahdollisuus voisi olla penisproteesi, jolla ymmärtääkseni erektio yleensä saadaan aikaan. En tosin tiedä, missä sellaisia Suomessa asennetaan ja tehdäänkö julkisella puolella ollenkaan. Hoitavalta lääkäriltä pitäisi varmaan kysyä. Älä anna vielä periksi!
Anteroa saattaisi auttaa pienten sildenafil- annosten otto päivittäin muutaman kuukauden ajan. Niiden kun pitäisi lisätä verenkiertoa ko. alueella, jolloin voisi kuvitella, että paikat siellä ikään kuin venyttelisivät itseään ja tilanne vetreytyisi. Vai oletko mahdollisesti kokeillut jo?
Kuvittelisin, että jos tilanne menee tuolla tavoin kivuliaaksi, niin jotkut palaset siellä on kursittu epäsopivasti kasaan, mutta luulisi, että noilla pillereillä ja muulla treenillä asiaa voitaisiin auttaa.Minulta leikattiin eturauhanen 1.5 vuotta sitten. Eturauhasen ulkopuoleltakin jouduttiin leikkaamaan, koska sinnekin oli rakkuloihin syöpä levinnyt. Hiukan epäselväksi jäi, kuinka hyvin hermotus säästyi.
Minulle Sildenafil ei vaikuttanut mitenkään, joten ne tabletit jäivät käyttämättä. En voinut edes ajatella mitään piikitystä. Halut hävisivät eka vuoden aikana eikä kovin voimakkaana ole nytkään.
Seksi onnistuu jo ihan hyvin, vaatii kyllä enemmän mielikuvitusta, vaimon avustusta session alussa ja kookosöljyä!Leikkauksesta on nyt 2,5 kk. Sinisiä nappeja on miesystäväni syönyt koko ajan lääkärin määräyksestä, yhtään mitään ei tapahdu erektiorintamalla. Hermothan pystyttiin säästämään. Tilanne ahdistaa häntä kovasti, ja tietysti minuakin. Monesti hän on jo sanonut, että ei olisi mennyt leikkaukseen jos olisi tämän tiennyt. Seksi on ollut hänelle aina hyvin tärkeää ja näen, miten ahdistunut ja turhautunut hän on. Toki hän saa orgasmin, mutta sekään ei ole kuulemma sellainen kuin ennen. Jotenkin miedompi. Jotain puuttuu vaikka olemmekin innovatiivisia ja nytkin seksi kuuluu elämäämme usein, toisenlaisena vaan. Olen yrittänyt häntä lohdutella ja ymmärtää, mutta näen, miten tämä ahdistaa ja painaa häntä.
Ehkä aika auttaa, ehkä ei. Hän osti sellaisen piikin, muttemme vielä ole sitä kokeilleet. Odotellaan nyt vielä, mutta pelkään mitä tämä tekee parisuhteellemme. Tämä asia on pinnalla koko ajan, hän on poissaoleva ja suree asiaa valtavasti. Ei auta, että tuen häntä. Olen yrittänyt saada häntä menemään psykologin juttusille, mutta ei hän halua. Kyllähän minäkin tätä mietin. Kaipaan sitä, mitä oli ihan valtavasti, suunnattomasti. Rakastan häntä vaan tuleeko tämä tappamaan tämän suhteen jotenkin lopulta?
Voimia teille kaikille edelleen. Olisi kiva tietää, onko tämä kenellekään muulle näin ahdistava asia vai pitääkö yhdyntä ajatuksena vaan unohtaa? Surullisinta on miesystäväni kommentit, että ’hänen varmaan pitää laskea minusta irti, olen nuorempi ja kaunis nainen, saan kyllä uuden miehen’. Nämä siis hänen ajatuksiaan.
Kaksi, kolme kuukautta on aivan liian varhaista luulla mitään. Sitä alakertaahan on revitty ja kursittu auki ja kiinni joka suunnalta, joten on täysin selvää, ettei se heti toimi kuten ennen. Harmillista, että moni luulee, että kun sairaalasta pääsen, niin olen ”terve”.
Toipuminen vie aikaa monta kuukautta.
Ja koska eturauhanen on poistettu, niin spermaa tulee (jos tulee) pikkutilkka. Eturauhanenhan sitä sperman määrää lisäsi terveenä ollessaan. Kun rauhanen puuttuu, niin tottakai tilanne on orgasmin suhteen toinen. Ei ole eturauhasta, josta osa orgasmintunteesta syntyi. Penis on ”lyhyempi”, kun juuresta on lyhennetty. Suuria muutoksia siellä on tehty. Verenkierto ei toimi kuten ennen.
Niitä pillereitä kannattaa syödä, koska ne vaikuttaa parantavasti verisuonistoon siellä alapäässä. Ajan kanssa eteenpäin.Harmillista on myös se, että leikkaava lääkäri antoi ymmärtää, että normaalisti noin kuukauden päästä leikkauksesta tilanne alkaa normalisoitua. Ehdottomasti pitäisi kertoa asiat niin kuin ne on, vaikka se kauhealta kuulostaisikin. Eikä kaunistella. Siksi tämä luultavasti ns. syö miestä, kun asia on vasta nyt auennut. Ja edelleenkin urologi ihmettelee, miksi mitään ei tapahdu. Täällä väki kertoo, että voi kestää jopa vuosia toipuminen. Jos hän olisi tiennyt, olisi voinut punnita eri vaihtoehtoja, mutta nyt on myöhäistä ja näillä eväillä mennään. Minä suren hänen puolestaan. Minulle hän on edelleen rakas mies, mutta itse hän pitää itseään ihan toisarvoisena ja -taitoisena.
Tässä kohtaa kannattaa muistaa, miten hyvin asia kuitenkin on. Joku muu on päässyt hengestään robottileikkauksesta huolimatta muutamien vaikeiden hoitojaksojen jälkeen. Joku toinen on saanut robottileikkauksesta huolimatta itselleen suoliavanteen siitä johtuvine vaikeuksineen.
Joku sitten joutuu odottelemaan peniksensä toimintaa jonkunverran kauemmin kuin joku toinen, mutta on sentään jäänyt eloon.
Ei elämä siihen kaadu, joka aamu on uusia mahdollisuuksia täynnä. Kyllä se siitä…Kuuten karix yllä kertoo, säästävässäkin operaatiossa alapää saa siipeensä ja toipuminen/elpyminen ottaa aikansa. Sildenafilihito, mikä lienee kysessä kumppanillasi on käsittääkseni todettu hyväksi ja sitä kannattaa jatkaa lääkärin ohjeen mukaisesti.
Hoitoneuvottelussa olisi tietenkin hyvä olla aina riittävästi aikaa jotta kaikista vaohtoehdoista voisi rauhallisesti keskustella lääkärin kanssa ja arvottaa hoitovaihtoehdot oman elämäntilanteen mukaisesti. Jälkikäteen on tietenkin turha enää surra sitä mikä valinta on tullu tehdyksi, sitä ei enää voi muuksi muuttaa. Katse eteenpäin ja kaikki vaan irti uudesta arjesta.
Vertaistukiryhmiä löytyy lukuisia sekä potilaalle että läheisille. Ryhmien yhteystietoja löytyy syöpäjärjestöjen sivuilta. Rohkeasti vaan mukaan tapaamaan tovereita jotka tätä ERS-polkua tavalla taikka toisella tallaavaat.
Tsemppiä itse kullekin.
Antero, tuli vielä mieleen, että Sinun kannattaisi ehkä kokeilla virtsaputkeen laitettavaa hyytelömäistä erektiolääkettä, kauppanimi Muse. Miellyttävämpi annostelu kuin piikitys. Kysy lääkäriltäsi!
Moi taas.(kirjoitin ensin terve taas, mutta jotenkin ei tuntunut hyvältä)
Ihan ensiksi kokeiltiin Viagraa ei minkäälaista vaikutusta, sitten kokeiltiin Musea ei pienintäkään vaikutusta. Viimeisenä Caverject dual 20mg pistosta, sillä saa kivuliaan erektion aikaiseksi, itse piikitys ei kovin paljoa tunnu, mutta erektio tuntuu siltä, kuin joku roikkuisi kalussa kiinni ja puristaisi sitä kaikin voimin eli nautinto jää kyllä vähemmälle, kun jokainen työntö tuottaa kipua. Ei näköjään täälläkään puhuta asioista niin kuin ne voi olla. Mun tapauksessa siis hermoja ei voitu säästää, koska syöpä oli levinnyt kapselin ulkopuolelle. Vaimoni on sairaanhoitaja ja hän on toivonut minun ottavan biomax fortea tai jotain sellaista, sillä voisi olla ajan kanssa hermoja yhteen kasvattava vaikutus tai nopeuttaa sitä, mutta pahimmassa tapauksessa ainoastaan pistoksella saan erektion. Leikkauksesta siis noin 8 vuotta. Nyt ei muuten enää Bikalutamidikaan (hormonihoito)tehoa syöpäsolujen lisääntymisen hidastajana. Toivottavasti ei ole viimeinen kesä edessä.
yt. Antero”Antero 66”
Minulla lähes samat kokemukset. Leikkauksessa poistettiin vesikkelit ja taipeen imusolmukkeet. Hermojakaan ei näköjään pystytty säästämään.
Leikkaus tehtiin 2011. Erektio on lähinnä pientä jököttämistä. Olen myös kokeillut ko. Caverjettiä mutta samoin tuloksin. Vaikka erektion saisinkin, niin se on niin kivulias että ei siitä nauti.
Myös orgasmin tuntu on muuttunut sellaiseksi ”pikku tuhnuksi”. Noita nappejakin (erektio lääkkeet) olen ottanut mutta ei niillä oikeastaan ole ollut mitään vaikutusta.
Proteesi ei auta tuohon orgasmin tuntumaan.
Pitänee näköjään vaan tyytyä tilanteesen.Täysin maallikkona maallikkona kun tuumii. Orgasmin yksi tärkeimpiä osatekijöitä on siemenneste ja sen määrä. Mitä enempi sitä tuntuvampi orgasmi. Siemennestettä tuottaa eturauhanen ilmeisesti noin 75% sen koko määrästä. Loput 25% tulee kiveksistä yms. No kun eturauhanen on poistettu leikkauksessa, niin 75% orgasmista katoaa sen mukana. 25% jää jäljelle, noin kuvannollisesti.
Jos sitten vielä erektio puuttuu, niin vitsit on vähissä. Tämä on kai se totuus, joka jää kertomatta, kun robottileikkaukseen ehdokkaita suostutellaan.
No asian toinen puoli on tietenkin elämän jatkuminen yleensä leikkauksen ansiosta. Silloin joka aamu on päivä uusi, vaikkei penis aina nousisikaan.moi taas,
Repe, jos sulla on kuitenkin pientä ”jökötystä”, niin 10 caverjectia vois olla sulle sopiva annos. Ei ehkä olisi niin kivulias erektio, oletko kokeillut?
Onko muuten kenelläkään kokemusta sytostaateista hoitona eturauhassyöpään. Sain lähetteen syöpälääkärille. Sytostaatit varhaisvaiheessa, kun ne normaalisti annetaan viimeisessä vaiheessa pitkittämässä viimeisiä hengenvetoja. Ja nyt sairaanhoitaja vaimoni toppuuttelee, etten vaan lyhentäisi sytoilla elämääni.Hei lumipallo, sama tilanne meillälin.
Olen syopäpotilaan kumppani, leikauksesta 3kk, hermoja kuulema on säästetty. Mies on muuten OK, ensimäinen kontrolli vielä edessä, hän on aloitanut työt ja omat treenit 3-4 kertaa viikossa, rako on heikompi kuin aikasemmin, mutta ei käytä vaippoja.
Ilmeisesti lääkäreille riitä että potilas elää, elämänlaadusta viis – siitä ei edes puhuta…Mies ei saanut lääkäriltä minkäläisiä ohjeita seksin suhteeseen tai lääken käytöstä. Olimme molemmat naiiveja ja ajateltiin alussa että pilleri+30min=autom. erektio….Tietysti mitään ei tapahdu näin helposti…Minun piti googlata netista videoluento jenkkeistä. Siellä kerottiin että on pakko ota pieni sidenofil annos (1/4 pilleri) jatkuvasti ja että erektiota on pakko saada 2-3 kertaa viikossa heti kun katetri on poissa muuten penislihas surkistuu ja sen jälkeen proteesi on ainoa ratkaisu. Hän selittikin, että lääke auta vierenkiertoa, mutta asioiden pitäisi tapahtua ensiksi korvien välissä niin että hermot lähetää viestin eteenpäin. Hän kertoi että kun on pieni lääkitys päälle on jopa toivoa spontaanista erektiosta!
Näytin video miehelleni, mutta hän ei halua ota (pienikin) annos lääketä päivittäin, eika seksin harrastaminen kovin paljon kiinnostaa…
Yritetty on 4-5 kertaa viimeisen 3 vk aikana. Ilman sidanofilia ei tapahtunut mitään, seuraava kerta ilmeisesti käytimme väärin (heti ruoan jälkeen), kun ohjeet oli luettu, luento nähty ja autoin ”stimuloinissa” onnistuimme pari kertaa, kerran jopa ”hyvin”.Seksi oli meillekin tärkeä juttu ennen leikkausta. pelkä pussailu ja läheisyys on hyvä alku, mutta ei riitä minulle. En jaksa jankuta koko ajan että haluaisin ylläpitä meidän intiimielämä, se ei ole kovin seksikästä…. mutta me olemme samanikäisiä, (näpärästi) alle 50v, eli liian aikaisin lopeta kokonaan…
Rakastan häntä ja toivottavasti pääsemme eteenpäin yhdessä ja uudet ruutiinit rupee toimimaan
bb
Säästävässäkin operaatiossa alapää saa siipeensä ja toipuminen/elpyminen ottaa aikansa, toisilla pidempään kuin toisilla. 3kk on vielä hyvin lyhyt aika, jotta erektiohermot toipuisivat. Se on kyllä sääli, että hoitoneuvottelussa ei ole aina riittävästi aikaa keskustella eri hoitovaihtoehtojen haitoista ja elämänlaatu kysymyksistä. Toivottavassti teillä riittää kärsivällisyyttä, sillä mielestäni toivosta ei kannata vielä tässä vaiheessa luopua. 3kk kontrollikäynnillä kannattaa ottaa asia esiin lääkärin kanssa.
Oma kokemukseni on, että vielä vuosienkin jälkeen tilannne saattaa muuttua ja hermosto löytää uusia reittejä erektion aikaansaamiseksi.
Tsemppiä ja kärsivällisyyttä tällä ERS-polulla.Hei bb ja muut,
Nyt on leikkauksesta kulunut 9 kk. Erektiohermothan säästettiin. Olemme todella tehneet töitä toimivan seksin ja erektion eteen. Kumppanini syö noita nappeja ja on ihana minulle ja yritän parhaani minä myös vaan erektiota ei vaan ole. Pieni vaan, mutta ei apuvälineidenkään avulla riitä yhdyntään. Valitettavasti. Mies on aivan maansa myynyt ja jo epätoivoinen. Hän haluaa seksiä ja saa orgasmin, mutta yhdyntää ei ole ja molemmat tunnemme, että jotain puuttuu. Todella kun leikkaukseen valmistaudutaan, pitäisi elämänlaadusta puhua enemmän. Mies on sitä mieltä, että olisi halunnut sittenkin toimivan erektion kuin leikkauksen ja sen tuoman elämänjatkumisen. Itse olen ihan hukassa. Rakastan häntä, mutta oikeasti pelkään joskus pettäväni häntä, niin paljon kaipaan häntä sisääni. Kauhea sanoa näin, mutta sanon, koska se on totuus. Nyt hänelle tuli vielä kivulias tyrä ja jonottaa leikkaukseen. Murheellista.
Voimia ja Joulun odotusta itse kullekin säädylle.
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän viestiketjuun.