-
Viestit
-
Omaa taustaani tuossa suolistosyöpäkeskustelussa kerroin, mutta lyhyesti: Mulla on umpilisäkkeen päästä lähtöisin oleva adenokarsinooma joka on tehnyt monta isoa metastaasia maksaan ja levinnyt imusolmukkeisiin jne. Eikä hoitoja ole päästy vielä aloittamaan.
Tuolla toisessa keskustelussa kukaan ei vastaillut kipulääkekysymyksiin, joten laitetaanpa toinen keskustelu pystyyn:
Kertokaas kipulääkityksistänne? Mulle heti tyrkättiin pitkävaikutteista oksikodonivalmistetta (10mg) otettavaksi 2krt päivässä ja lyhytvaikutteista (5mg) otettavaksi tarpeen mukaan. Ja toki buranaa voi kans ottaa. Itselläni menee ”tukka sekaisin” hieman tuosta lyhytvaikutteisesta ja vähän pitkävaikutteisestakin. Mut hieman hirvittää että mitä jos näistä tulee riippuvaiseksi ja että lakkaako tuo pienen humalan tuleminen? Ja annokset on kuulemma vielä tosi pienet..
Ja saan kuulemma ottaa Opamoxin illalla vaikka olisin tuon pitkävaikutteisen oksikodonin ottanutkin. Mulla ajatukset pyörii päässä sitä vauhtia ja on stressiä, että opamoxilla on tullut hyvät yöunet, sen oksikodonin kanssa voin ehkä torkahtaa tunniksi. Kyllä se tietysti uni tulee jossain vaiheessa muutenkin jos ei oo kipuja. Mutta selvästikin on hankaluuksia unen kanssa.
Hei Janne !
Mulla oli tosi paljon ongelmia unen kanssa hoitojen aikana. Opamoxista mulle lääkäri sanoi, että sitä ei saa syödä pitkiä aikoja, koska siihen tulee riippuvuus. Mulla toimi unilääkkeenä mirtazapiini 7,5 mg + melatoniini 2mg. Syön vieläkin noita unilääkkeitäni, vaikka hoidot ovat ohitse. Ne ovat laimeita, joihin ei tule kuulemma riippuvuutta. Itse ajattelin, että uniongelmien taustalla ainakin mun kohdalla oli hyvin pitkälle henkinen stressi, jonka sairastuminen aiheutti. Lisäksi kortisoni valvotti aina sytohoidon jälkeisen viikon ajan.
Lihassärkyyn mulle määrättiin buranaa, panacodia ja tramalia 50 mg. Oikeastaan en juuri käyttänyt särkylääkkeistä muuta kuin satunnaisesti buranaa ja panacodia. Panacodia harvemmin. Tramal oli käsittääkseni vahvin särkylääke noista ja sitä en tarvinnut ollenkaan.
Hei vaan taas. Itsellä ja kanssa ollut ihmettelyä lääkityksestäni. Aika outoa että vahvoja kipulääkkeitä määrätään vaikka ei ole kipuja ja heti diegnoosin jälkeen suurina annoksina. Otin sitten yhteyttä lääkäriin ja pyysin pienentämään annosta. No sitä ei voinut tehdä, kun on debotkapseli ja sitä ei voi puolittaa ja sitten jätin vaan itse koko lääkkeen pois. Olo parani huomattavasti ja pää alkoi selvetä. Ymmärrän että lääkettä on käytettävä jos on kipuja.
Univaikeudet on mullakin, mutta nyt olen päättänyt valvoa jos valvottaa ja nukkua kun nukuttaa, olkoon kello mitä vaan. Rytmi on alkanut ihmeellisesti palautua.
Tervehdys. Minulla ei ole juuri minkäälaista lääkitystä, olen hoitajana näissä kuvioiussa.
Tuo ilmiö että ihmiselle laitetaan lääkitys vaikka ei ole oiretta johtunee määrävän henkilön ajatusmaailmasta. Siis siitä että kun saa tietää että henkilöllä on tuollainen sairaus, siitä tulee tuollainen oire ja siihen annetaan tuollaista lääkitystä. Jos hoitava henkilö pystyisi kohtaamaan hoidettavan ihmisen, eikä vain niitä asioita joita on asiasta opiskellut hän saattaisi huomata ettei kipuja ole ja lääkityskään ei tarvita.
Kipua on myös muunlaista kuin normikipua. On jomottavaa, puuduttavaa kipua joka tulee hiljalleen ja sitä ei välttämättä huomaa. On myös mahdolista että univaikudet ovat yksi kivun oire. Hyvään hoitoon kuuluu asioista puhuminen. Niin kuin olette nyt tehnytkin. Asioista olisi voinut puhua jo silloin kun sitä lääkettä on määrätty ensimmäistä kertaa. Lääkitykset pitäisi alottaa pienillä annoksilla ja lisätä tarpeen mukaan. Jos ei ole aiemmin käyttänyt paljoa lääkkeitä voi pienikin lääkemäärä olla suuri.
Äitini akanaan sairasti keuhkosyöpää ja lääkäri oli määrännyt lääkeitä niistä puhumatta. Äidin kasvot alkoivat jähmettymään ja vahamaiseksi muuttumaan. Sitten yksituttu otti selvää että hän syö seranecea (psykoosilääke) eri nimellä jolla nostetaan kipukynnystä ja vähentää pahoinvointia. Lääkäri olisi voinut keskustella mitä lääkkeitä määräilee ja mihin niillä pyritään ja mitkä on haittavaikutukset.Potilaalla on itselläänkin ihan oikeus miettiä ja päättää, mitä lääkettä syö tai ei syö. Jos ei ole särkyjä, ei kannata syödä mitään särkylääkettä. Mutta tietenkin on hyvä, että resepti on valmiina, jos alkaakin jostain syystä särkeä ja kolottaa. Lääkärit usein kirjoittavat reseptin, koska ” yleensä siinä ja siinä taudissa” saattaa potilasta koskea! Usein kannattaa ostaa, varsinkin uutta särkylääkettä, vain pieni annos ekakerralla. Uudesta lääkkeestä voi tulla uusia ongelmia ja sivuvaikutuksia, joten on parempi aloittaa varovasti. Ja aina uuden lääkkeen osalta kannattaa lukea ne varoitustekstit läpi.
Mitään lääkettä ei pitäisi käyttää ilman syytä tai vain varmuuden vuoksi. Melatoniinia muistaakseni suositellaan käyttämään korkeintaan 3 kk peräkkäin ja sitten pois. Särkylääkkeissä kannattaa ihan itse pitää taukoja ja jos huomaa, ettei enää kivistä, niin sitten lopettaa koko lääkkeen. Lääkärille voi sitten seuraavan kerran sanoa, että sitä en enää tarvitse.
Potilas itse tietää parhaiten oman lääkitystarpeensa ainakin kiputilanteissa. Mitään lääkettä ei pitäisi syödä vain siksi, että lääkäri sen määräsi, vaan aina pitää olla todellinen tarve, johon kyseinen lääke syödään.
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän viestiketjuun.