-
Viestit
-
En ole löytänyt mistään vertaistukea tilanteessa, jossa lapsi sairastaa parantumatonta kuolemaan johtavaa syöpää. Niinpä aloin tukea itse itseäni kirjoittamalla blogia elamansuru.blogspot.fi . Ehkä ajatuksistani ja tuntemuksistani on jollekin toiselle samaan tilanteeseen joutuvalle jotain vertaistukea. Itse pelkään välillä menettäväni järkeni.
Olen niin pahoillani siitä, mitä olet käynyt läpi. Olen niin pahoillani, että tätä ei ollut kuultu kolmen vuoden ajan. Löydät aktiivisempia ikäisiä Facebook-ryhmistä. Onko sinulla tili siellä? Toivotan sinulle onnea.
Minulla oli tytär joka sairastui epilepsiaan kolmannella luokalla ja clioblastooma todettiin kun oli 17-18 vuotias. Epilepsia oli
vaikea. Siis vain todettiin eikä lääkärikunta siihen muuta osannut tehdä, lääkitystä vain epilepsiaan. Asuttiin ruotsissa. Minun äitini etsi vaihtoehtolääkitystä ja käytiin suomessa sellaisissa ja ruotsissa sitten luontaislääkitystä luontaislääkäriltä. Oikeilta lääkäreiltä saatiin elinajanodote noin 2-3 vuotta mutta tytär eli 41 vuotiaaksi ja kävi ennen viimeistä sairaalassaoloa töissä siihen viimeisen sairaalassa oloon asti. En osaa sanoa mikä auttoi siihen elämiseen mutta oli aivot melkein vain sitä syöpäkasvainta kun lopulta kuoli kun sai sydänkohtauksen yksin kotona ollessaan ja aivot tuhoutui hapenpuutteeseen vaikka isänsä sai vielä sydämen joiksikin viikoiksi toimimaan.
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän viestiketjuun.