-
Viestit
-
Hei kaikille ☘️. Istuskelen nyt Töölön sairaalan pihalla, tulossa varjoainekuvauksesta. Kuten tiedättekin, kaikesta tulee rutiinia, tästäkin. Viljallekin tulee tutuksi tämän sairaalan kuvaukset.
Lääkäri on sen jälkeen, kun tulen reissusta. Tarkistettuna on, etten joudu karanteeniin, koska olen saanut kaksi rokotusta. Ihanaa mähdä ystäväni, kyllä on ikävä .
Toivottavasti olette jaksaneet hyvin, helteistä huolimatta. Erityisesti te, jotka saatte sytohoitoja. Vaan eihän tulisukkaa käyttävillä herkkua myöskään ole. Uinnin jälkeen ei taida saada takaisin jalkaan? .
Kuinka Vilja jakselet? Olet tainnut saada ”myrkytyksen”? Entäs Aurinkoinen? Onko sytot käyneet voimille? Tsemppausta täältä, olette voiton puolella.Hei taas.
Eilen kun istuin sytoilla, tuli viesti että pojan vointi romahtanut, vietiin Meilahteen hätäleikkaukseen.
Siellä sitten istuin tiputukdessa, avuttomana itkemässä.
Tänä aamuna tuli tieto että on päässyt pois hengityskoneesta ja raajat toimii. Puhuu, vaikka sekavia.
Juuri pistin ensimmäisen pistoksen valkosolujen kasvutekijää ja tajusin kuinka pieniksi äidin omat murheet kutistuvat kun lapsi on vaarassa.
Pahin on nyt ohi, uskotaan.
Ihanaa reissua Rae ja jokaiselle kivoja kesäpäiviäIhania kesäpäiviä naiset
Jaksamista Viljalle, en voi tietää miten pahalta sinusta tuntuu, mutta voin kuvitella että se on todella raskasta ja surullista. Paljon tsemppiä, toivotaan kaiken menevän parhain päin ❤
Olen ollut nyt aika väsynyt. Onko lie hoitoväsymys alkanut painaa päälle?! Onko teillä muilla ollut sitä sytojen aikaan? Välillä tuntuu että haluaisin vain nukkua. Päivät vaihtelevat. Etenkin jos on ollut hektinen päivä, siitä kestää toipua kauan. Päivässä tulisi olla useampi tunti lepoa. Olen kuitenkin mökkeillyt ja viettänyt kesää perheen kanssa uinut ja nauttinut kesästä. Kahden yön mökkireissun aikana unohdin syövän kokonaan, se tuntuu joskus vapauttavalta!
Hei kaikille,
Kesäkuussa rutiinitarkastuksen yhteydessä molemmista munasarjoistani löytyi kasvaimia. Siitä lähtien tuntuu, että viikko toisensa jälkeen on tullut vain uusia järkyttäviä uutisia. Juhannusviikolla olin isossa avohaavaleikkauksessa, jossa poistettiin molemmat munasarjat, kohtu, sekä aortan ja alavatsan imusolmukkeita. Onko toivoni mennyt? Tänään sain tiedon edessä olevista stytostaattihoidoista ja pelko tulevasta on suuri. Miten hoitoihin tai niiden jälkeiseen olotilaan voi valmistautua? Ikää on 37-vuotta, ei lapsia ja tähän asti elämäni suurin intohimo on ollut tavoitteellinen (kilpa)urheilu.
Oletteko jatkaneet töissä hoitojen aikana / miten työnantaja on suhtautunut tietoon hoidoista? Kannattaako hiukset ajaa pois jo ennen ensimmäistä hoitokertaa?
Olen koittanut pysyä positiivisena. Hassuinta tällä hetkellä on se, että leikkaus tuntuu ”pieneltä” kaiken tulevan rinnalla. Kummasta toipuminen teille on ollut rankempaa – leikkauksesta vai hoidoista?
Kiitos jo etukäteen vastauksista <3
Hei Kahvis!
Itse leikkasin hiukseni vasta 3 hoidon jälkeen. Kaikki eivät lähteneet heti, joten pärjäsin leveällä pannalla jonkin aikaa. Hiuksia alkaa lähtemään kahden viikon päästä ensimmäisestä hoidosta. Itse tuolloin lyhensin hiukseni korvan alle, mutta en kokonaan ajellut pois.
Itsekin mietin työssäkäyntiä alkuun, mutta totesin paremmaksi olla poissa töistä. Hoidot väsyttivät (ainakin ne mitä sain vuoden alusta) ja olin ensimmäisen viikon huonovointinen. En olisi kyennyt töihin. Lisäksi infektioriskin takia en halunnut ottaa riskiä että saisin töistä alentuneen vastutuskyvyn vuoksi flunssaa tms ja hoidot siirtyisivät. Olen ollut sairauslomalla nyt 6kk, enkä tiedä milloin palaan töihin. Työnantaja on ollut ymmärtäväinen, toki jatkosta en tiedä koska olen määräaikaisessa työsuhteessa. Koen kuitenkin että terveys on etusijalla. Minusta tuntuu että syöpähoidot ovat nyt minun ”työni”. Aika lailla muutoin arki pyörii normaalisti. Toki en käy kuntosalilla infektio/koronariskin vuoksi, mutta tapaan ystäviä ja liikun ulkona.
Leikkauksesta toipumisessa meni 4-5 viikkoa. Nuori ja hyvän pohjakunnon omaava ihminen kuntoutuu nopeasti. Kannattaa noudattaa ohjeita ja olla kurottelematta ja nostelematta painavia, ettei vatsaan tule kiinnikkeitä. Minun liikuntani hoitojen ja leikkauksen jälkeen on ollut kevyttä pyöräilyä ja kävelyä. Nyt saan vain 1 sytostaattia viikottain, joten huonoa oloa minulla ei ole lainkaan. Voin lähes ”normaalisti” mutta väsymystä jonkin verran on ollut.
Oliko sinulla munasarjoihin rajoittunut tauti eli oliko se ehtinyt levitä lainkaan? Jos näin niin tilanteesi kuulostaa ”hyvältä” jos näin voi sanoa. Minulla syöpä oli levinnyt laajalle vatsaonteloon ja sisäelimiin. Tulevasta en tiedä, mutta elän tässä hetkessä.
Hei taas kaikille!
Ja tervetuloa joukkoon Kahvis. Minä leikkautin hiukseni pois kahden ja puolen viikon kuluttua ensimmäisistä sytoista. Pitkät hiukseni alkoivat äkillisesti irrota ja valuivat pitkin vartaloa. Toisten sytojen jälkeen lähti myös sänki, nyt neljän hoitokerran jälkeen päähäni on alkanut kasvaa valkoista untuvaa. Silmäripset on laskettavissa yhden käden sormilla ja kulmakarvoja on jäljellä juuri nimeksi.
Peruukkia tai pipoja tai huiveja en käytä, vaan kuljen reilusti kaljuna. Yllättävän vähän ihmiset tuijottavat.Minä koin leikkauksesta selviämisen hankalaksi koska sain vaikean suolilaman. Itse haavakipu ei ollut mitään sen rinnalla. Imusolmukkeiden poistosta on jäänyt ikävä turvotus nivusiin ja genitaalialueelle.
Hoitoväsymys on nyt todella ankara. Kuten Aurinkoinenkin kerroit, puuhakkaamman päivän jälkeen on pitkään väsynyt, unen tarve on suuri. Henkinen väsymys painaa, kylläännyttää näyttää avaruusolennolta!Poikani on siirretty kuntoutussairaalaan, mikä on nyt hyvä uutinen ja vähentää stressiä
Maksa-arvoni ovat nousseet niin korkeiksi että ensi maanantaina otetaan maksan ultra-ääni. Etäpesäkkeiden mahdollisuus hiipii mieleen.
Valkosolujen kasvutekijäpistos aiheutti jäätävät kivut. Särki lihakset, luut, nivelet, jänteet ja hermot.
Makasin vuoroin sohvalla, sängyssä ja lattialla, välillä kävelin pitkin asuntoa, missään ei ollut hyvä.
Suu oli limainen ja maistui hirvittävältä. Tätä kesti noin viisi päivää.Lääkärin vastaanotto oli reilu viikko siitä. Sain nopeasti lähetteen kipupolin asiakkaaksi ja kipulääkkeeni laitettiin kaikki uusiksi. Ensi viikon torstaina menen taas saamaan sytostaatit ja kipupolin lääkäri tulee samalla jututtamaan minua. Kokonaisvaltaista palvelua siis. Jos hyvin käy, on neljä hoitoa takana ja kaksi vielä jaksettavana. Molempien hoitojen jälkeen tulee pistokset.
Jännittää nähdä auttaako uusi kipulääkitys valkosolujen kasvutekijäpistoksen aiheuttamiin kipuihin.
Toivotaan parasta!Vartalon TT-kuvaus on 23.8. Joko Rae sait tulokset omastasi?
Uimassa olen jonkin verran käynyt ja pyöräilemässä, kun kunto on kestänyt. Pihaa on saanut kastella ihan urakalla!
Kahvis kysyit työssä käymisestä. Minulle tuli eläke toukokuussa, olin ollut jo pitkällä sairauslomalla epilepsian pahenemisen vuoksi, joten se tuli ihan läpihuutojuttuna. (Syöpä leikattiin 31.3.) Minulle tehtiin myös tuo radikaalileikkaus avoleikkauksena. Arpi on häpyluusta lähes rintalastaan saakka.
Minulla on ikää jo 60 vuotta ja vaikka olenkin ikäni ollut nuorekas, hoikka, liikunnallinen ja hyväkuntoinen, en jaksaisi millään käydä töissä tämän syöpähoidon ohessa.
Sinä olet sen verran nuorempi, että saattaa olla että pystyt olemaan suurimman osan aikaa töissä, olen kuullut tällaisiakin ”tapauksia”. Kannattaa kuitenkin kuunnella omaa jaksamistaan ja antaa itselleen lupa myös toipua ja levätä. Kuten Aurinkoinen sanoi, oma terveys on tärkeintä.Mitähän Marille mahtaa kuulua, taitaa olla lomakiireitä.
Hyvää viikonloppua kaikki ”siskot”, kerätään taas voimat ja ensi viikolla kohti uutta, olkoon se sitten koettelemuksia tai jotain ihan muuta tahansa
Heissan ystäväni, ja Kahvis, sinulle tervetuloa joukkoon .
Kerronpa ensin omat kuulumiseni: Eli tein sen ihanan matkan Saksaan ystäväni luo. Onnistui joka suhteessa hyvin. Kun kone kiihdytti vauhtiaan Seutulassa, meinasin purskahtaa itkuun, paluu elämään tuntui ihmeeltä.
TT- kuvaus tosiaan tehtiin, josta lääkäri sitten soittelikin. Eli ei mitään poikkeavaa, markkeri CA 125 oli kokonaista 9 . Eli korkeimmillaan oli n. 5500, huima pudotus. Hiukan harvennettiin tutkimusvälejä.
Hyvä, että teillä Aurinkoinen ja Vilja menee paremmin. Viljakin voiton puolella, kauanko sinulla Aurinkoinen vielä sytot jatkuvat?
Kuulostaa tutulta tuntemuksesi Kahvis. Sitä kyllä on aika pyörryksissä alkuvaiheessa, pelätä saa kaikkea. Vaan kun hoitopolku tosiaan alkaa (sytot), niin jotenkin tilanne rauhoittuu rutiinien vuoksi. Vaikea sanoa, kumpi pelotti enemmän, leikkaus vai hoidot… No, iso avoleikkaus minullakin, komea arpi muistona. Onneksi se on sinulla takana, eli selvisit siitä. Mitäkö Kirurgi kertoi?
Vatsakalvolla minullakin oli, pari imusolmuketta tutkittiin (vartijasolmukkeet). Olivat puhtaat. Itsellä tuo halvatun geenivirhe saa tarkkailemaan kaikkea….
Itse tein niin, että kun hiukset alkoivat lähteä, niin pois vaan… Peruukki jäi melkeinpä käyttämättä, huiveilla sain ”uutta lookkia” itselleni.
Sinulle Kahvis on varmaan vaikeaa jättää tavoitteellista urheilu-uraasi. Vaan kysehän on vain siitä ajasta, kun saat hoidot ja toivut. Itsensä ”säästämiseen” kyllä kannattaa panostaa. Itse jouduin jättämään säännölliset uima- ja vesijuoksulenkkini pitkäksi aikaa, vaan nyt on toisin: Tänäänkin kahdesti ollut järvessä ♂️. Ihanaa. Ainoa, mikä on toisin, ovat neuropaattiset oireet jalkapohjissa, sekä kunnon päikkärit, johtuen lääkkeestä.
Marille terkkuja, taitaapi olla kesälaitumilla.
Kiva kuulla teistä, antakaahan kuulua itsestänne. Ja Vilja, kasteluletku on täälläkin tullut tutuksi.Kahvis, sinulle vielä: Itsellä tuli pari kertaa ”romahdus”, ryvin surkeudessani. Totesin, että antaa kaikkien tunteiden tulla pintaan. Kun saat ensimmäisen syton, helpottaa. Pahoinvoinnin estolääkkeet ovat nykyään huippua, ja ehdit hoitojen välissä elämään ihan normielämääkin. Ota hoito putki urakkana, joka on kerta kerran jälkeen ohi. .
Vilja: ei maksa-arvojen kohoamisen tarvitse merkata mitään kummempaa. Sytot voivat nostaa sitä, samoin muut lääkkeet. Itselläkin teki sen. Vieläkin keikkuu viitearvojen yläpäässä, välillä ylikin. Aika herkästi reagoi.Hienoja uutisia Rae että ct kuvauksesta ei löytynyt mitään ja merkkiaine on normaali. Aina huojentavia uutisia
En tiedä milloin sytostaatit loppuu. Alkuperäinen suunnitelma oli että elokuussa mutta markkeri on nyt lähtenyt nousuun, joten saa nähdä tuleeko lääkkeen vaihto. Tietämättömyyttä ja huolta ilmassa, jospa markkerin nousu olisi vaan joku yksittäinen notkahdus ylöspäin.
Kyllä tässä mieli on lujilla. Välillä minullakin tulee romahduksia. Kuolemakin on mielessä usein. Sytostaateista kyllä selviää. Muista Kahveli ottaa pahoinvointilääke heti kun tulee etova olo. Syö ruokia jotka maistuu. Tsemppiä kovasti!
Hei kaikille ”vanhoille tutuille” ja minunkin puolestani tervetuloa joukkoon Kahvis!
Kesälaitumilla tosiaan olen ollut mielen myllertäessä vuoristorataa… Juuri ennen matkalle lähtöä, edellisenä päivänä, olin lääkärissä kontrollikäynnillä. Sain kuulla markkerin kohonneen jonkin verran ja sen vuoksi sain lähetteen ct-kuvaukseen. Lääkäri kehotti olemaan miettimättä liikaa asiaa ja nauttimaan lomasta. Niin yritinkin tehdä, mutta kieltämättä useaan otteeseen päivässä pelko tuli mieleen, ja etenkin öisin jos heräsin, kaikki tuntui niin isolta möröltä.
Nyt odottelen kuvausta ja sen tuloksia. Tuntuu, että nipistelee ja kolottelee sinne tänne, mahassa möyrii ja päässäni pyörii, että syöpä siellä myllertää…Terveisiä teille jokaiselle Yritetään nauttia näistä kesäpäivistä
Kiitos kaikille lämpimistä ”tervetulotoivotuksista” <3 Oma syöpäni oli ehtinyt levitä munasarjojen lisäksi vatsapaitaan ja aortan ja toisen lonkan imusolmukkeisin, että haava on kyllä ihan komea. Ensimmäisinä päivinä hakasten kanssa kotona välttelin kaikkia peilejä suihkussa käydessä, mutta sitten kun haava rupesi erittämään kudosnestettä oli sitä pakko tuijotella tuntitolkulla 😀 Nyt haava tuntuu loppujen lopuksi pieneltä murheelta.
Olen varannut varmuuden vuoksi kampaajan jo viikon päähän aikomuksena lyhentää hiukset, niin että välttyisin ainakin isompien hiustuppojen käteenjäämiseltä. Onko teillä ollut mitään omia kikkoja käytössä mahdollisen huonon olon helpottamiseen ja onko niitä stytostaatteja montaakin erilaista mitä voi saada? Luin jostain myös että joka paikka kuivuu pahasti hoitojen aikana, onko teillä käynyt näin? Huomenna siis lääkärille ja sitten selviää onko ensimmäinen stytostaattihoito tällä vai ensi viikolla.
Sen verran soittelin tänään työpaikalle, että sanoivat että edetään ihan juuri niin kuin itse haluan töissä käymisen suhteen. Tässä on hyvä puoli se, että korona-aikana etätyöstä on tullut ”normi” ja uskon että jos vointi sallii, pystyn hoitamaan työt kotoa käsin. Sanoin kyllä jo nyt, että hoitoviikoilla en olisi töissä.
Kiitos tuesta ja voimia naiset! Viesteistänne välittyy loistava asenne!!
Hei Kahvis,
Minunkin syöpäni oli levinnyt vatsapaitaan, aortan ja nivusten imusolmukkeisiin siinä vaiheessa kun se todettiin. Ultraradikaalissa leikkauksessa poistettiin vatsapaita, perna, kohtu, munasarjat, pala maksasta ja imusolmukkeita. Samalla minulle tehtiin suoliavanne.
Sytojen aikaan minulla kuivui iho ja limakalvot. Kynsistä yritin huolehtia käyttämällä väritöntä kynsilakkaa. Näin minulle neuvottiin ja se auttoi.
Olin välillä todella huonossa kunnossa, kun mikään ei pysynyt sisällä pahoinvointilääkkeistä huolimatta. Minulla ei ole muuta neuvoa kuin että kannattaa laittaa suuhun sitä, mitä mieli tekee. Edes pieniä suupaloja tai lusikallisia. Koska syömättömyydestä tulee huono olo ja noidankehä on valmis…
Sytojen sivuoireet ovat niin yksilöllisiä, jotkut pääsevät helpommalla kuin toiset.Olen ammatiltani hoitoalalla, enkä olisi pystynyt potilastyöhön hoitojen aikana. Sittemmin minulle myönnettiin työkyvyttömyyseläke.
Toivon sinulle voimia hoitoihin! Ja kyllä, meitä on täällä hieno toistemme tsemppiporukka
Minulla kädet kuivuu sytostaattien aikana. Muutoin limakalvot ja iho on pysynyt hyvässä kunnossa. Mikäli suun limakalvot menee huonoon kuntoon, siihen auttaa ilmeisesti ruokaöljyn sipaisu limakalvoille ja varovasti pehmeällä hammasharjalla hampaiden harjaaminen.
Yleensä munasarjasyövässä käytetään tiettyjä sytostaatteja, mutta esimerkiksi minä sain allergisen reaktion toisesta sytostaatista ja toinen ei tehonnut halutulla tavalla. Siksi saan nyt viikottain yhtä sytostaattia, joka toivottavasti tehoaa.
Minulla huonoon oloon tehosi pahoinvountilääke niin ettei minun tarvinnut oksentaa. Lisäksi söin pieniä suupaloja tiheään: banaania, jugurttia, proteiinijuomaa, mehujäätä, mehua, mehukeittoa, ruisleipää.. nämä minulla meni alas. Kun vatsassa oli aina vähän ruokaa koin ettei huono olo tullut niin helposti päälle. Levähtelin ensimmäisen viikon aika lailla sängyssä ja otin päiväunia. Lisäksi otin Buranaa joka paikan kolotukseen. Kun vointi alkoi kohentua siirryin normaaliin kotiruokaan ja aloin käymään pieniä kävelylenkkejä.
Varmasti ainakin viikkoa ennen seuraavaa sytostaattia on hyvässä työkunnossa. Mutta kannattaa muistaa myös että ehtii kerätä voimia hoitoon ja palautua. Minulle lääkäri sanoi että silloin kun on hyvä olo on tarkoitus tehdä niitä asioita mistä tulee hyvä olo ja mistä nauttii että saa kerättyä voimia hoitoon. Jollekkin tämä voi olla myös työ 🙂 töitä kyllä ehtii tehdä myös myöhemminkin. Itsekin olen nuori ja aikomuksena palata vielä työelämään hoitojen jälkeen. Mikäli olet facebookissa sieltä saa hyvää vertaistukea gynekologisissa syövissä. ☺
Kiitos Aurinkoinen!
Todellakin toivon, ettei kuvissa näkyisi mitään
Edellinen markkerikontrolli oli maaliskuussa ja nyt oli seuraava. Nousua 200 yksikölläHei ”kollegat”. Näin kai voi sanoa, kun samaa kaviouraa kuljetaan… .
Tunnistan itsessäni teidän ajatuksenne, takana on koko ajan uusimisen mörkö. Kuulostelen kanssa itseäni, erityisesti yskimistä… Ennen sairauden puhkeamista yskin ja yskin… Luulin astmaksi (taisi olla se ascites). Keuhkot olivat puhtaat, mutta kaipa 7 litraa jossain tuntuu..
Mari, markkerit voivat nousta myös tulehduksessa, onhan ns. terveelläkin ihmisellä jonkinmoiset markkerit. Hyvä, että kohta kuvataan, ei tarvitse roikkua epätietoisuudessa. Samat sanat sinulle Aurinkoinen. Tiedän, että markkeria seurataan silmä kovana meidän tapauksessa.
Entisen opettajani sanoin: ”Älä pakene mustaa pilveä, se ei ehkä sadakaan” .
Kahvikselle☕ vinkki: pyydä kampaajaa jättämään puoli senttiä – sentti tukkaa. Pehmeämpi tapa luopua tukasta. Ne loput sitten pikkuhiljaa häipyvät viemäriin. Älä pelkää sytoja. Vaikka niistä voi tulla inha olo, niin ajatus siitä, että lääkkeiden tuhovoima syöpäsoluille tuntuu myös muualla, auttaa.
Kahvista puheenollen: en pystynyt yli puoleen vuoteen juomaan kahvia ensimmäisellä sytokierroksella yli 20- vuotta sitten. Nyt tällä toisella, syton jälkeen vain paastoviikko.
Kahvis: itselle iski syton jälkeen huikea ”lihanhimo”, ts upposi kalkkuna- kinkkuleikkeet urakalla. Vaan elimistö ilmoitti mistä tuli puutos. Verilettuja pakotin itseni syömään päivittäin, hempan vuoksi. Nyt ne eivät enää maistu, mustamakkara uppoaa.. . Basilikan nimeen vannon. Pieni kasvihuoneen pursuaa basilikaa… .
Vilja, sinulla taitaa olla huomenna syto? Toiseksi viimeinen, olet sitkeä sissi. Tsemppiä ja ajatuksia tiputukseen. Terveisiä silloiselle omahoitajalleni, huoneessa 12. Erikoinen nimi, en tässä mainitse. Lähetin hänelle laatikollisen suukkoja hoidon loputtua.
Lämpimiä ajatuksia teille kaikille. Kertoilkaahan miten tutkimukset/hoidot meni..Hei Rae,
Kiitos rohkaisevista ja lohduttavista sanoista! Olen myös joskus kuullut, että markkerit voivat nousta muustakin syystä, mutta näin paljon…
Tänään kävin kuvauksessa ja perjantaina lääkäri soittaa. Tiedän jo entuudestaan, että mieli tekee jättää äänet pois puhelimesta, ettei kuulisi sen soivan, ja toisaalta sitä vahtii koko ajan, että milloin se soi. Ihan hullua!!! Mutta tiedän, että te ”kollegat” ymmärrätte tunteen paremmin kuin kukaan muu!Nyt on jotenkin sanat vähissä, siispä lähetän teille jokaiselle aurinkoisia terveisiä
Hei siskot!
Täällä ollaan syöpiksellä tiputuksessa. Kipupolin lääkäri kävi juuri jututtamassa, tulee myös seuraaviin taputuksiin käymään. Ne voivatkin olla sitten ne viimeiset ! Näin haluan uskoa.
Sain suoran numeron kipupolille jos uusi lääkitys ei toimi.Maksan kanssa kävi ”ihme”! Maanantain kuvauksessa ei näkynyt mitään huolestuttavaa ja tiistain labrassa Alat arvo oli normaali Ensimmäisen kerran vuoteen, kun ennen sytoja arvoja nosti reumalääkkeet ja vanhat kipulääkkeet. Helpotus on ihan valtava.
Syöpämarkkerit ovat vielä koholla joten ihan huolettomana en vielä osaa olla. Elokuinen vartalon TT jännittää.
Ripset ovat lähteneet nyt kokonaan viimeisen viikon aikana, ja veikkaan että parin viikon päästä tippuvat viimeisetkin kulmakarvojen rippeet. Päässä kasvaa valkoista untuvaa, vaikka kalju edelleen kiiltelee.Kahvis kysyit limakalvojen kuivumisesta. Minulla menee sytoina Karboplatiinia ja Paklitakselia jotka usein kuivattavat. Olen ollut onnekas, mitään limakalvo-oireita ei ole tullut, ei edes suun kipeytymistä.
Silmät kuivuivat vain silloin kun itkin kaksi vuorokautta putkeen kun poikani sai sen aivoverenvuodon ja joutui hätäleikkaukseen. Silloin käytin Tears Again- suihketta ja se auttoi.
Mitään genitaalialueen kosteuttajia en myöskään ole lainkaan tarvinnut.Teitä usein ajattelen Aurinkoinen ja Mari, teillä kun on vielä haasteellisempi tilanne kuin itselläni. Mistä saatte voimanne, kun minäkin välillä jumitun suremaan kuoleman mahdollisuutta.
En pelkää kuolemaa, mutta se surettaa, vielä olisi niin paljon mitä haluaisin nähdä ja kokea. Esim lastenlasten kasvaminen.Paino on äkillisesti tippunut, haluan uskoa että johtuu vain helteiden loppumisesta ja sen myötä turvotuksen vähenemisestä.
Kahvis, kannattaa syödä aina hyvinä jaksoina kunnolla, niin jaksat hoidot paremmin. Minäkin syön ”kellon mukaan” vaikka nälän tunnetta ei olisikaan.Meillä on miehen kanssa hääpäivä elokuun viimeisenä. En muista joko kerroin teille että piirsin hänelle lahjaksi oman kunniamitalin jonka korumuotoilija-ystäväni valmistaa nauhoineen kaikkineen.
Hän on todellakin mitalinsa ansainnut. Toivottavasti teillä on kaikilla elämässänne joku mitalin arvoinen tukija ja rinnallakulkija.Toivon myös kaikille hyvää vointia, ja Kahvikselle vähäoireisia sytostaattihoitoja.
Annetaan kaikkien tunteiden tulla (ja mennä!) sekä nautitaan hyvistä päivistä
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän viestiketjuun.