-
Viestit
-
Hienoa että olet saanut jo nestettä suun kautta. Toivotaan että saat nenämahaletkun pois.
Minullakin oli turvotusta joka puolella leikkauksen jälkeen mutta sitten kun ne lähtivät liikkeelle niin virtsaa tuli vuorokaudessa jopa 5 litraa! ja olo keveni. Ei siinä mennyt kuin pari päivää. Nytkin paino tahtoo tippua vaikka yritän syödä.. pitänee kiinnittää huomiota rasvoihin ja proteiiniin.
VoimiaHei taas!
Toissailtana nenämahaletku poistettiin.
Söin toiveikkaana aamiaisen ja loppupäivä menikin oksentaessa.
Ravinnotta ja juomatta olin taas tähän aamuun saakka.
Nyt tässä samalla kirjoitan että maltan nauttia omenamehuni ja pikkujugurttini riittävän hitaasti
Sen verran nyt muistan että leikkaukseni oli kestänyt reilu kuusi tuntia. Kohtu olikin poistettu jo aiemmin.
Kiva kuulla että turvotus lähtee nopeasti, jännittää vähän mahdunko lähtemään kotiin vaatteissa joissa tulin.
Läheisimmät verkkarini vaikka otinkin.
Täytyy sitten lainata miehen housut
Varovaisen toiveikkaana että huomenna pääsisi kotiinKiitos taas tuestanne!
Hienoa, vaikka vähän takapakkia tulikin. Sinulla on varmaan se pitkä, vetoketjun näköinen arpi kanssa? .
Pitkä leikkaushan tuo on, onneksi olit itse pihalla koko hommasta…
Naistenklinikka on mun sydäntä lähellä, käväisin aikanaan syntymässä siellä. Eli palasin juurilleni.
Pääseekö miehesi vieraillulle, muutenkin kuin isompia housuja tuomassa?
Kotiin on ikävä, tiedän. Omalla soffalla on hyvä toipua.Haava on se ”kokovetskari”.
Ei ole mies saanut käydä.
Hoitaja saattaa autolle. Miehen pitää odottaa autossa.Kiva olisi jo rakas rotkale nähdä ❤
Hienoa . Eli oksentelu loppui, ja housutkin löytyivät kotimatkalle?
Keräilehän voimia rotkaleen kainalossa, koti on kyllä se paras toipumispaikka.
Oletko itse nähnyt arpesi? Itse mittasin sen, oli 30 cm. Yllätys oli se, että ei ollut lainkaan kipuja, eikä jatkossakaan muitakaan tuntemuksia.
Hienosti selvisit, tää koettelemus on nyt taaksejäänyttä elämää .Hienoa Vilja että pääsit kotiin☀️ kannattaa varoa kumarteluja ja nosteluja. Itse olen ollut todella varovainen, ettei kiinnikkeitä synny vatsaan. Nostan maitopurkin korkeintaan. Toipumisia
Olen toipunut hyvin. Eilen kävelin jo yli 3km lenkin. Minulla alkaa sytostaatit vajaa parin viikon päästä. Lisäksi minulle aloitetaan bevasitsumabi hillitsemään kasvaimen verisuonten kasvua. Tulevasta en tiedä juurikaan, täytyy vain kokeilla toimiiko lääkkeet. Antihormonaalinen pistoshoito on aloitettu, eli se todennäköisesti pitää taudin kurissa tai ainakin hidastaa sen etenemistä. Hyvillä mielin kuitenkin lähden hoitoihin
Hei vaan taas!
Mukavaa kuulla että kaikki ovat positiivisella mielellä.
Täytyy myöntää että positoivisuus oli koetuksella kun neljä vuorokautta oksensi putkeen ja raahasi tippa-, virtsapsussi-ja nenämahaletkupussitelinettä pitkin sairaalan käytäviä.
Yöt ja päivät, kivut suolilamasta olivat niin kovat ettei paikoillaan voinut olla.
Kaikkiaan olin sairaalassa yhdeksän päivää.Yksi yö kotona miehen hellässä huomassa ja olo on huikeasti parempi.
Haavakipua ei ollut kuin pari päivää leikkauksesta, suolikipu vei siitä voiton mennen tullen.
Omasta haavastani otin kännykällä makuultaan valokuvan heti osastolle päästyäni.
Silmä alkaa jo tottua.Nyt keskityn vain sairaalakokemuksesta toipumiseen.
Huomenna ulos kävelylle jos turvonnut vatsa mahtuu joihinkin housuihinTänään lääkärin pitäisi soittaa patologin tulokset ja sytostaattihoidon järjestämisestä.
Kevät keikkuen tulevi, meille kaikille
Hei taas kaikki kanssasisaret!
Muutaman päivän jälkeen oli taas kiva lukea kuulumisianne.
Aurinkoinen kyselit avannepusseistani. Käytän yksiosaisia tyhjennettäviä. Kokeilin alkuun kaksiosaisia, mutta mielestäni liitoskohdasta falskasi hajua enkä saanut avannetta puhdistettua niin hyvin kuin yksiosaisten vaihdossa saa. Oli vähän epävarma olo. Tietty makuasia mikä on kenestäkin paras, mutta minulle nämä yksiosaiset sopivat paremmin. Millaisia sinä käytät?
Kiva kuulla, että olet jo lenkkeillyt!
Nyt sitten peukkuja, että uudet hoidot tepsivät. Minäkin sain bevasitsumabihoitoa (Avastin) sytostaattien jälkeen. Kolmen viikon välein kävin hoidossa. Siitä ei onneksi tullut sivuoireita.Onpas kiva, että Vilja olet päässyt sairaalasta miehesi hoitoon. Kotona toipuminen on niin paljon nopeampaa. Onneksi kivut ovat nyt takanapäin Toivottavasti lääkärillä oli sinulle hyviä uutisia!
Täällä mennään entiseen tahtiin. Pian saan tukisukan, joka toivon mukaan auttaa jalan turpoamiseen. Johtuu imusolmukkeiden poistosta. Nyt jalat ovat vähän eri paria .
Mitä sinulle kuuluu Rae?
Aurinkoista viikonloppua jokaiselle, tai ainakin iloista, vaikkei ei aurinko paistaisikaan
Hei Mari!
Minulla on nyt ollut yksiosaisia pusseja myös. Kuinka usein vaihdat pussin kokonaan? Olen miettinyt kaksiosaisen pussin testaamista vielä.
Onpa ikävää kun jalkasi on turvonnut. Onko vaiva ilmaantunut vasta vai onko se ollut jo pidempään? Itseasiassa minä en edes tiedä onko minulta poistettu imusolmukkeita, nivusista ei ainakaan ole. jospa tukisukka auttaisi.
Hei Aurinkoinen!
Nykyisin vaihdan pussin joka ilta. Alkuun vaihdoin kahden päivän välein, mutta pussin suodatin ei toiminut minulla niin pitkää väliä, vaan siihen kertyi ilmaa niin, että pussi pullotti kuin ilmapallo vaatteiden alla Ihoni on pysynyt hyvänä ja kestää hyvin päivittäisen vaihdoin. On jotenkin ”puhtaampi” olokin, kun saa uuden pussin päivän päätteeksi. Mutta niinkuin kaikessa, niin tässäkin on varmasti monia tapoja ja kaikki eivät sovi kaikille.
Vuosi sitten keväällä sain sädehoitoa, jolla poistettiin nivusissa olevat imusolmukkeet, koska markkeri kohosi hiukan, ja syksyn mittaan jalkani alkoi turvota. Toinen jalka on vielä ainakin normaali.
Juu, toivon kovasti, että yksilöllinen tukisukka auttaisi. Jos ei, niin sitten kuulemma kokeillaan lymfaterapiaa.Kiva kuulla teistä kaikista . Hyviä uutisia tuntuu kaikille kuuluvan.
Itse kävin torstaina verikokeessa, kaikki vakaasti. Sitä CA 125:ttä aina seuraan, on pysynyt kuosissa. Kuten kerrottua, oli huikea lukema alkuun.
Maanantaina kuvaus, toivottavasti ei mitään löydykkään. Eihän aiemminkaan kuvauksissa näkynyt.
Minulla kanssa leikattiin molemmilta sivuilta yksi imusolmuke (vartijasolmuke). Ei löytynyt mitään. Kainalostahan minulta löytyi kahdesta, silloin rintasyövän aikaan. Tunnottomuutta oli pitkään kainalossa, nyt ok. Ei vaan saa nostaa mitään raskasta.
Tiedättekö, että sytostaattien määrä lasketaan pinta-alan mukaan… . Sattui hoitojen aikaan paperista silmään. Mulla on jotain kaksi neliötä? Jos joku kysyy painoa, niin kerron pinta-alani. .
Hauskaa vikonloppua ja aurinkoa kaikille.Hei vaan naiset!
Hämmentävää lukea miten kaikki tuntuvat hyväksyvän maltillisesti tilanteensa.
Minua ahdistaa tämä ankara turvotus.
Vatsa, genitaalialue ja raajat turpoavat kovin, etenkin iltaisin kehoni on muodoton ja kömpelö, liikkuminen on vaikeaa.
Minulta poistettiin radikaalisti imusolmukkeet nivusista ja aortan ympäriltä.
Vasen jalka turpoaa oikeaa pahemmin.
Vatsa on edelleen yhtä iso ja pinkeä kuin sairaalasta tullessa.
Omat vaatteeni eivät mene lähellekään ylleni, on varmaan mentävä ostamaan lisää verkkareita kun miehen kalsareissa ei kodin ulkopuolella kehtaa liikkua.
Onko muilla samaa kokemusta?
Jäänkö tällaiseksi?Patologin lausunto menee näillä näkymin perjantaille ja hoitosuunnitelmapalaveri ensi viikkoon.
Mieli meinaa painua, yritän nauttia pienistä asioista.Hyvää alkavaa viikkoa, ainakin auringon pitäisi meitä helliä
Arvaan, että harmittaa. Muista kuitenkin, että olet toipilas, jo pelkkä leikkaushaava aiheuttaa turvotusta kudoksissa. Muistan itsekin, kun vatsan seutu oli kaamean näköinen ja turvoksissa. Nyt siitä ei ole kuin pitkä arpi jäljellä. Jo pelkästään se, että et liiku normaalisti, aiheuttaa turvotusta.
Häntä pystyyn , ole armollinen itsellesi. Päivä päivältä kuntoudut.
Koska sinulla on tikkien poisto?Olen muuten juuri tulossa varjoainekuvauksesta. Jännitänkö? En osaa sanoa… On kuvattu ja pistelty niin paljon, että suonet huutaa hoosiannaa. Erityisesti kun voi pistää vain oikealta puolelta.
Muuten, TT- kuvaajalle kannattaa sanoa jos on rokotettu. Voi suurentaa imusolmukkeita kehossa.Hei Rae.
Kiitos tsempistä.
Tänään poistettiin hakaset, leikkauksesta on nyt 13 päivää ja liikun kuten ennenkin paitsi en nosta mitään painavaa enkä kauheasti taivuttele itseäni.
Tänäänkin kävin neljän kilometrin rauhallisella kävelylenkillä.
Lujaa en ole päässyt enää kuukausiin oikean nilkan vaikean nivelrikon vuoksi.Kärsivällisyys ei ole koskaan ollut hyveeni, olen aina ollut ripeäotteinen ja kaikki valmiina mieluummin eilen kuin kohta.
On kai vain opittava.
Koville ottaa, pakko myöntää.Nyt on pakko lähteä polulle jota en tunne ja joka ei yhtään houkuttele.
Keväistä alkanutta viikkoa kumminkin!
Heippa kaikille!
Kiva kuulla, että Vilja jaksat jo niin pitkän matkan kävellä! Itse muistan leikkauksen jäljiltä, että jalat ehkä olisivat jaksaneet kävellä, mutta olin kovin huonovointinen. Ruoka ei maistunut ja sen myötä heikotus tuli helposti.
Eiköhän ne turvotuksetkin kropastasi pian laske. Niinkuin Rae sanoi, olet vielä toipilas.
Toivon sinulle tsemppiä ja kärsivällisyyttä
Rae sinulle toivon hyviä uutisia kuvauksesta Itse olen kova jännittäjä ja yritän aina tulkata lääkärin naamasta heti huoneeseen astuessani, että onko hyviä vai huonoja uutisia. Eihän se jännittämällä miksikään muutu, mutta ihmismieli on kummallinen
Minä olin jalan mittauksessa, että saan kompressiosukan käyttöön. Odotukset ovat kovat, että saisin siitä apua. Pian joudun ostamaan kahden kokoiset housut, leikkaamaan molemmista lahkeet erilleen ja liittämään ison ja pienen lahkeen yksiksi housuiksi
Kevätmieltä jokaiselle ☀️
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän viestiketjuun.