Sisareni on sairaalassa siinä vaiheessa että hänet pidetään vain unessa koska syöpä niin levinnyt ja hengitys jo minimaalista myös autettuna. Soitto hänen kuolemastaan tulee minulle hetkenä minä hyvänsä…kertoi lääkäri. Hän minulle niin rakas ja olemme kokeneet kaiken 50 vuotta yhdessä. Minua niin pelottaa…syöpä ollut vieras 1/2vuotta mut tämä lopun aika kestänyt vain viikon…minua niin pelottaa miten osaan elää ilman häntä ja miten oikeasti selviän. Tuska niin kauhea nyt että …..ei osaa edes kuvata..varmaan joku tuntee tuskani..miten selvisit ..?
Minulla myös edessä kuoleman jälkeiset järjestelyt kun hän perheetön…miten osaan..pystyn..kykenen. ..
Täällä istun hämärässä ja pelkään puhelimen ääntä .