Pave65 Tässäpä tätä hetki ja asia kerrallaan. Huomenna on äitin siunaus, sitä olen valmistellut yhdessä äidin avopuolison kanssa. Aika paljon huomaan kannattelevani toisia ja minun huomioiminen tai menetykseni huomioimisen vähyys välillä tuntuu pahalta. Kaikki vetoaa isoon perheeseeni ja sen tukeen. Toki mieheni minua tukee ja lapseni pitää minut aktiivisena 24/7.. Itse koen tämän kuitenkin niin että minulle ei ole tilaa eikä mahdollisuutta surra. Jotenkin koko asiakin on vielä epätodellinen minulle enkä oikein käsitä, että äiti on poissa. Saa nähdä, mitä huomisen jälkeen?