Nellielli kyllä pystyn samaistumaan sinun tillalesi,samalaista oli minullakin kun äiti nukkui pois,ei kukaan kysellyt minulta mitään,miltä minusta tuntui sinä hetkenä ja myöhemmin!,minä kummiskin olin äitini kanssa tekemisessä joka päivä,muut sisarukset asuivat muualla,minä ehkä käperyin sit yksinäisyyteen käsittelemään sen surun ja varmaan se on minulla vielläkin käsittelyssä ajatuksissani.Kyllä sinä tulet saamaan mahdollisuuden surra ,sinä itse huomaat sen kyllä ajan kansa.Voimia sinulle paljon! Kirjoittelehan kun jaksat.
T.pave65