Moikka,

Asun itse jonkun matkaa kauempana joten luulen etten ihan heti pääse käymään 🙂

Olen meinannut monet kerrat kirjoitella kuulumisia, mutta ei tässä meinaa itsekään pysyä kärryillä. Noin 4 viikkoa CCNU-hoidon aloituksesta mieheni siihen asti hyvä vointi romahti, ja hänet otettiin sairaalaan hoitoon. Kasvain vuotaa verta aiheuttaen kovaa kipua ja pahoinvointia. Nyt hän on saanut riittävän lääkityksen että olo olisi mahdollisimman mukava mutta vuodolle ei voida mitään. Sytostaatit lopetetaan ja miestäni ollaan siirtämässä saattohoitoon.

Ensimmäisen viikon nukuin hänen vierellään sairaalassa. Kunnon lääkityksellä hänen vointinsa on nyt kohentunut ja hän on virkeämpi, joten on entistä vaikeampi ymmärtää että tämä on totta. Oman jaksamiseni takia siirryin takaisin omaan sänkyyn nukkumaan ja lapset ovat isovanhemmilla hoidossa. Olin itse jo sairaslomalla uupumuksen takia ennen näitä käänteitä, mutta nyt pohdin miten elämä jatkuu. Pakko sopeutua koko ajan muuttuvaan tilanteeseen ja jotenkin elää myös omaa elämää, ei lapsetkaan loputtomiin jaksa tällaisia poikkeusjärjestelyjä vaikka hienosti ovat tähän asti suhtautuneet ja kuunnelleet kyllä tarkkaan joka sanan mitä olen kertonut isin sairaudesta ja lähestyvästä kuolemasta. Nyt hetki itselle ennen kuin suuntaan taas sairaalalle.

Mitä teidän perheelle kuuluu?