Hei!

Minä olen myös syöpäsairaan miehen uupunut puoliso. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, kun puhutaan syövän hyvästä hoidosta. Tautia hoidetaankin varmaan mutta kokonaisvaltaisuus puuttuu ja omaiset unohdetaan tietenkin tyystin. Olen väsynyt. Jatkuvasti tuntuu että kannattelen harteillani niin isoa taakkaa, etten vain meinaa jaloillani pysyä.

Aura