Olen myös jo vuosia ennen omaa sairastumistani syöpään kummeksunut näitä lehdissä olevia julkkisten haastatteluja, joita hehkutetaan otsikoilla ”se ja se voitti syövä! Ja ”se ja se päätti taistella!” . Nyt on lehtien kannessa koreillut Arja Koriseva, joka ”päätti taistella”. Tulee kyllä tunne, eikö tuttavani osannut taistella, kun hävisi syövälle? Eikö hän päättänyt taistella? Osaanko itse taistella niin, että voitan syövän? Miten pitäisi taistella?

Voihan tosin olla, että Arja ei ole itse tällaista lausuntoa antanut, mutta käsittääksen syöpätaistelu jatkuu sitten koko loppuelämän. Koskaan ei voi tietää, milloin se paha ilmestyy uudelleen. Noista jutuista nousee kuva nuoresta toimittajasta, joka ei ole koskaan henkilökohtaisesti joutunut syövän kanssa kasvokkain. Luulisin, että ihminen, joka on menettänyt jonkun rakkaan läheisensä syövälle, ei kommentoisi syövästä toipumista potilaan omana ansiona. Kyllä toipumiseen varmasti tarvitaan hyviä lääkäreitä, hoitajia, lääkkeitä, läheisiä tukemaan ja paljon hyvää tuuria. Toki myös oma elämän halu ja tahto auttaa, mutta ei yksinään.