Syöpäsairaan uupunut ja ajoittain masennukseen vajonnut vaimo täälläkin.
Itse olen lähes joka kerta ollut mukana lääkärikäynneillä sen jälkeen, kun kolme vuotta sitten leikattu eturauhassyöpä, joka piti olla kokonaan saatu pois, tulikin aktiiviseksi jo vuoden päästä leikkauksesta. Eipä siellä lääkärikäynneillä lääkäri, eikä syöpäsairaanhoitajat ole kertaakaan kysellyt minun jaksamisesta. Tänne eksyin, kuin etsin mistä vertaistukea omaisille. Miehellä on nyt alkanut sytostaattihoidot ja vaikka mies on parempina aikoina hyvin toiveikas hoitojen suhteen, itse en jaksa uskoa parempaan. Valitettavasti ystävät ovat sitä mieltä, että minun tehtävä on olla sairaan tukena ja se siitä, nosta siis nokka pystyy ja jaksa jaksa vaan. En myöskään ole työelämässä, joten elämä on tässä kotona lähes 24/7. Henkireikänä on koirat ja ulkoilu niiden kanssa.
Voimia ja jaksamista teille muille <3