Keskustelut Forums Yleistä syövästä Suolistosyöpä Vastaa viestiketjuun: Suolistosyöpä

#43794
hogan-67
Osallistuja

Mulla oli pitkään odotettu ja pelätty käynti lääkärillä syojen puolessa välissä nyt torstaina. Myönnän että ihan ensimmäisen kerran mun elämässä oikeasti lääkäriin meno pelotti.. kaiken pitäsi olla ihan ok. Ehkä syynä on tämä mun kokonaistilanne, kun ei edes saa sairaana olla ilman valtavaa taloudellista painetta ja se fakta että viimeksi kun kaiken piti olla kunnossa, jo kerran kadonneksi julistettu kasvain teki paluun mun keuhkoon. Mun yksi vanha kaveri soitti ja lopulta se sanoi kun tuntee mut niin hyvin ja tietää mun huumorintajunkin että ’ sulle on niin mukava soittaa omat ongelmat silloin pienee ihan mitättömiksi’ eipä ole vähään aikaan niin hyvin nauraa räkätettyä… 🙂
Lääkkeistä johtuvia oireita on aika paljon, nämä pakkaset pahentavat kämmenien jalkapohjien pistelyä, kuivumista, lisäksi osittainen kylmäarkuus on palannut ei nyt niin pahana kuin tiputusten aikaan vuosi sitten. Mulla on ollut myös todellisia vaikeuksia nukkumisen kanssa, en meinaa nukahtaa millään, sain nukahtamislääkettä josta seurasi kuorsausta ja siitä taas seurasi se että vaimo vaihtoi ekana yönä nukkumaan toiseen huoneeseen.. toisena yönä ainakin vaimo pysy vieressä.
Mulle kirjoitettiin saikkua/kuntotustukea vielä Maaliskuun lopulle asti, eli Helmikuussa ystävänpäivänä mun sairastelu täyttää kaksi vuotta. Siinä on yksi juhlapäivä joka on kärsinyt mulla melkoisen inflaation sekä sairastumis ajankohdan että kavereiden heikon yhteydenpidon vuoksi… ihan käsittämätöntä kuinka ’vakavasti sairas’ joillekin tarkoittaa selän kääntämistä kun se ei näytä hyvältä ’Kiiltokuva imagossa’. Siitä minä olen nykyään niin onnellinen että olen löytänyt itselleni oikean ihmisen mun viereen, ilman omaa rakasta avovaimoa tämä taakka olisi ehkä jopa liian iso pala purtavaksi. Tietäväthän kaikki että suolistosyöpään sairastuneille on oma yhdistys Colores, järjestää tapaamisia ainakin Helsingissä kuun toisena tiistaina kello 17-19 kampin palvelutalossa, muutaman kerran olen siellä käynyt ihan naamatusten näkemässä vähän eri vaiheessa sairautta olevia ihmisiä jotka ymmärtävät heti mistä on kysymys. Sinne tapaamiseen on tullut ihmisiä satojenkin kilometrien päästä kun tapaamis paikalle on noin kilometri asemalta.. ja kiitos sinulle joka jaksat tämän lukea, toivon että jaksat edes muutaman sanan myös kirjoittaa muille luettavaksi;-)